Voiko seksikäs nainen olla älykäs?

Tämäkin kuuluu niihin ikuisuusaiheisiin. Muistan nähneeni jonkun tempauksen, jossa nuorehkot tohtoritason naiset olivat poseeraamassa alusvaatteisillaan, osoittaakseen että vähäpukeinen tai seksikäs nainen ei ole vain tyhmä blondi tai objekti.

Olen yrittänyt pohtia, mistä tällainen ajattelu lähtee. Miksi kauneus tai seksikkyys alentaisi naisen arvoa ihmisenä tai hänen pätevyyttään jollain muulla alalla? Tunnistan kyllä tällaisen yleisen mielikuvan, mutta vaikea keksiä, milloin olisin itse edes intuitiivisesti ajatellut näin. Kuitenkin miestä, joka on asiantuntija-asemassa tai muuten omaa korkean statuksen, voi huoletta myös kutsua komeaksi tai seksikkääksi, eikä se muuta vaikutelmaa hänen uskottavuudestaan. Miksi tämä edes jollain alitajuisella tavalla sitten toimii naisilla toisin?

Tämän asian todellisille juurille pääseminen voisi edellyttää melkoista evoluutio- ja sosiaalipsykologista analyysia, joten ei ehkä mennä nyt täydellä höyryllä siihen. Mutta jos mietin tätä asiaa arjen tasolla, niin ehkä se kauneuden tai seksikkyyden huomioiminen muuttaa miesten lähetysmistapaa tavalla, joka voidaan tulkita naisen muita ansioita vähätteleväksi. Lopulta naiset ovat olleet jokseenkin yhdenvertaisia miehiin nähden työelämässä sekä asiantuntijoina vasta verrattaen pienen osan tästä länsimaisesta historiastamme. Sieltä seurannee vieläkin jonkinlainen tarve todistaa omaa arvoa ja asiantuntijuutta sellaisissa positioissa, jotka ovat historian saatossa olleet enemmän miesten hallussa.

Tuota vasten on helppo ymmärtää, että juuri esimerkiksi esimiesasemaan päässyt nainen ei koe kovin imartelevaksi, jos työkaveri kehuu hänen ulkonäöään tai muuten flirttailee seksuaalissävytteisesti. Tämä esimerkki on toki kärjistetty, mutta muuttaako oikeasti ulkonäön ihailu tai seksuaalisen kiinnostuksen ilmaiseminen tunteminen naisen arvoa miehen mielessä?

Jos tapaan kauniin ja minussa kovasti seksuaalista kiinnostusta herättävän naisen, ja hänen kanssaan keskustellessa huomaan vielä kovasti pitäväni hänen ajatuksistaan ja älystään, en osaa kuvitella tilannetta jossa hänen seksikkyytensä jotenkin laskisi hänen arvoaan silmissäni. Tällaisissa tilanteissa tosin muutun huomaavani turhankin varovaiseksi, sillä pelkään liian nopean etenemisen viestittävän, että olen kiinnostunut hänestä vain fyysisesti, vaikka niin en todellisuudessa ajattelekaan. Ja tällä varovaisuudella sitten tulen tukeneeksi stereotypiaa, jossa pyrkimys nopeaan etenemiseen viestii siitä, että kiinnostukseni ei ole kovin vakavalla pohjalla.

Ehkä me asetamme viehättävyyden ja älykkyyden liiaksi toistensa vastakohdiksi, tai asioiksi, jotka ovat jotain nollasummapeliä. Itse en näe, että ihmisen arvo jonkun silmissä putoaisi sen myötä, että hänellä on muitakin hyviä puolia kuin se yksi, jonka hän haluaisi ensisijaisesti huomattavan. Tiedostan yhden naistyypin, jota mielessäni kohtelen ihan seksiobjektina. Sellaisessa naisessa yhdistyy seksikkyys ja suuri vastenmielisyys ihmisenä. Nainen, joka käyttäytyy ilkeästi, toisia halveksuvasti ja ylimielisesti, ja on jotenkin äärimmäisen tietoinen omasta ulkonäöstään ja sen vetovoimasta. Mutta olenko koskaan ajatellut noin kenestäkään tuntemastani naisesta, joka on käyttäytynyt minua kohtaan kunnoittavasti? En ole.

Sen sijaan olen varmasti kehitellyt tuhat ja yksi seksifantasiaa tuntemistani naisista, joita kohtaan ei ehkä jonkin sosiaalisen koodin tai aseman vuoksi saisi kokea niin. Työkavereita, opiskelukavereita, jossain asiassa minua auttaneita asiantuntijoita tai asiakaspalvelijoita jne. Minä koen, että kyse on silkasta ihailusta heitä kohtaan, ja olen aidosti kateellinen niille miehille, jotka pääsevät ottamaan heidän tavoilla, joista itse vain haaveilen. Ja minusta on aidosti syvältä ajatus siitä, että tällainen ihailu olisi jotenkin väärin tai epäkunnioittavaa. Tai se, jos vaikkapa jossain työtilanteessa rivien välistä osoitan, että pidän heitä ihastuttavina. Vaikka kun joku tällainen työkaveri sanoo, että nämä miesasiakkaat eivät meinaa lähteä hänen luotaan kulumallakaan, ja tokaisen siihen että ”en kuule ihmettele”.

Miksi kehu toisen osaamisesta, älystä tai persoonasta on kaikissa tilanteissa aina sallittua ja kohteliaisuus, mutta vaikkapa ulkoisen kauneuden kommentointi arveluttavaa? Ja nyt siis selvennykseksi, että tässä ei puhuta mistään asiattomista ehdotteluista, vaan puhtaasti kehuista. Jos joku naispolitikko, naisprofessori tms on minusta seksikäs ja sanon sen jossain ystäväporukassa ääneen, niin siihen väittämään ei sisältynyt olettamusta siitä, että hänen seksikkyytensä tarkoittaisi epäpätevyyttä. Mutta jotenkin silti se pitää varmuuden vuoksi ääneen sanoa, ettei kellekään tule väärinkäsityksiä.

Tiedän omaltakin alaltani monia naisia, jotka ovat äärimmäisen älykkäitä ja todennäköisesti työssään vielä parempia, kuin mina. Ja voi luoja, miten haluaisin kaataa jotkut heistä sänkyyn, repiä vaatteet yltään ja suudella heidän rintojaan aamuun asti. Ja mina en näe, miten nämä kaksi ajatusta heistä olisivat millään lailla ristiriidassa tai vastakohtia toisilleen. Ja jos joku naispuolinen kollega mahdollisesti ajattelee minusta vastaavaan sävyyn, olen äärettömän imarreltu. Itse asiassa vaikka hän pitäisi minua aika kehnona työntekijänä, mutta silti himoitsisi minua, olisin edelleenkin imarreltu. En ehkä yhtä paljon kuin ensimmäisessä esimerkissä, mutta kumminkin.

Miksi lakkaisin ajattelemasta näin, jos yhtäkkiä joku maagi muuttaisi minut naiseksi?