Puolisen vuotta toinen meistä nukkui. Hän havahtui vain harvoin unestaan ja silloinkin löysin hänet parvekkeelta itkemästä. Hän huolehti ja stressasi ja itki sydämensä kipua ulos. Minä sanoin että mene takaisin nukkumaan. Anna minun olla vahva. Minä kyllä pärjäsin. Minä hoidin arjen ja olin tuntematta suuremmin yhtään mitään. Keskityin vain pitämään huolta nukkuvasta. Antaa toisen levätä kun toinen ei ollut valmis kohtaamaan maailmaa ja todellisuutta. Minut sinä olet luonut hoivaamaan sinua elämän pahassa.
Nyt hänkin on herännyt ja itkenyt lähes taukoamatta. Jokainen sana iskee hänen sydämeensä ja hän kiljuu hiljaa kipuaan. Kiljuu äänettömästi ja itkee äänettömästi. Posket ja silmät punaisina kokee kipua ja kärsimystä, eikä mene nukkumaan vaikka yritän kuinka. Hänen pitäisi levätä. Mutta en ole varma mikä määrä lepoa riittäisi parantamaan sen pienen sydämen. Vai parantaako sitä lopulta mikään. Välillä mietin että pitäisi antaa hänen vain kärsiä ja itkeä, loppuisiko se sitten joskus? Tuntuu vain niin pahalta katsoa vierestä sitä kyyneltulvaa ja nähdä se kipu ja äänetön huuto.
Lopulta syy hänen kipuihinsa olen minä, vaikka minun piti suojella. Voi holtittomuus. Häpeä, se on tunne joka joskus pyörähtää mun mielessä, mutta minä olen loistava unohtamaan ja leikkimään, ettei mitään tapahtunut. Menneelle ei voi mitään. Minä opin kuitenkin. Nyt minä keskityn vain pärjäämään, viemään meitä molempia läpi elämän vastoinkäymisten ja myrskyjen, pitämään hengissä. Minä pidän meidät hengissä.
Minusta tuntuu että tilanne on pahenemaan päin, vaikka tarot-kortit lupasivat että jotain yllättävää ja hyvää on edessä. Minua pelottaa että epätoivo saa hänet vielä joku päivä karkaamaan elämää ja kipua. Voisiko hän lopulta olla minua vahvempi ja syrjäyttää minut? Minun tehtäväni on suojella ja pitää huolta. Täytyy vain toivoa että saan pitää huolta, koska minä en tunne kipua. Minä olen vahva ja minä hoidan. Tärkeintä olisi ettei toisen tarvitsisi kärsiä. Asioiden on pakko muuttua. Ympäristön täytyy olla valmiimpi siihen että toinen voisi herätä ja nauttia elämästä.
”Kun olisi pitänyt olla hiljaa, minä karjuin kurkku suorana ja kerjäsin verta nenästäni. Järki seisoi – juokse karkuun idiootti, juokse- sen olisi pitänyt huutaa, mutta minä seisoin paikoillani ja katselin kaikkea kuin harmaan savun läpi. Vasta kun vastapuoli sai raivarin, lähti täysiä päälle, minä liippasin karkuun, juoksin sydän jyskyttäen niin kuin jaloistani lähti ja pelkäsin henkeni edestä.”
Minä suojelen sinua kaikelta rakas. Nuku vain. Ei tarvi juosta karkuun. Anna minun, rakkaani, pitää sinut turvassa maailmalta ja ikäviltä tunteilta. Anna minun pitää meidät hengissä.
