Kiitos

Kaikki oli hyvin just sen verran kun oli pakko. Iso koettelemus on ohi. Se hetki me oltiin yhdessä. Siihen hetkeen se loppui. 

 

”Jos mä vastaisin sulle että olet ihana ja kiva, niin mähän valehtelisin”

 

Lopulta mie tiedän että tottahan se on. Olen sietämätön persoona. Ylös alas ylös alas ylös alas. Surullisinta on ne viattomat, jotka kärsivät. Surullinen olen myös minä. Mikä arvo lopulta on persoonallisuushäiriöisellä? Onko tämä karman kostoa, ettei koskaan voi olla rakastettu tässä elämässä? Kärsimys elämä.

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *