Koronavirus on vaikuttanut varmaan kaikkien elämään ainakin jollain tasolla. Minä ja läheiseni olemme saaneet pysyä toistaiseksi fyysisesti terveinä, mutta henkisellä puolella tämä korona-aika alkaa jo tuntua ainakin omalla kohdallani, kun ahdistuneisuushäiriöni ja masennukseni ovat oireilleet aika voimallisesti.

Itselläni ehkä vaikeinta on tällä hetkellä sosiaalisten kontaktien vähyys ja yksin oleminen, sillä olen yksin asuva sinkku. Läheiset ihmissuhteeni ovat minulle henkireikä. Muiden ihmisten tapaaminen toimii yleensä minulla hyvänä ahdistuksen lieventäjänä ja auttaa saamaan ajatuksia muualle. Nyt kun joudun enimmäkseen olemaan yksin neljän seinän sisällä, ovat ajatukseni alkaneet paisua ihan uudenlaisiin ulottuvuuksiin. Välillä omien ajatusteni kanssa oleminen käy todella raskaaksi ja ahdistavaksi, jolloin joudun turvautumaan oireita helpottaviin lääkkeisiin. Välillä pelkään, etten pärjää itseni kanssa vaan putoan syvälle kuoppaan, josta pois kiipeäminen ei sitten olekaan niin helppo juttu. Onneksi netti ja puhelin ovat olemassa, jotta voin pitää yhteyttä läheisiini.

Toki minua ahdistaa ja pelottaa myös koronavirus itsessään. Itse nuorena ja perusterveenä luultavasti selviäisin siitä lievillä oireilla, mutta olen todella huolissani riskiryhmiin kuuluvista läheisistäni. Epävarmuus, huoli ja pelko ovat läsnä koko ajan, välillä niin vahvoina, etten tiedä miten jaksan kantaa sen kaiken. Ahdistukseen taipuvaisena  ihmisenä ajatuksillani on tapana jäädä kiertämään kehää ja eskaloitua isoihin katastrofiajatuksiin, joihin onkin sitten mukavaa jäädä vellomaan loppupäiväksi. On hieman ristiriitaisesti sekä ahdistavaa että helpottavaa, että oikeastaan en voi vaikuttaa mitenkään esimerkiksi siihen, sairastuuko joku läheiseni – paitsi tietysti pysymällä itse poissa heidän luotaan ja pitämällä huolta, että he noudattavat ohjeistuksia.

Myös omat mielenterveyden hoitokontaktini ovat nyt katkolla ainakin niiltä osin, että kasvokkaisia tapaamisia ei järjestetä ja terapiaryhmät on peruttu. On minulla sentään puhelinaikoja psykiatrisen sairaanhoitajani kanssa, mutta silti kaipaan ihan fyysistä tapaamista. Olen kuitenkin onnekas, että minulla edes on hoitokontakti ja paikka, johon voin tarvittaessa soittaa, jos tilanne menee todella pahaksi.

“Sen voin sanoa, että melkein jokaista ahdistaa näinä aikoina ainakin jonkin verran, vaikka ei olisikaan mitään mielenterveyden ongelmia”, lääkäri sanoi minulle pari päivää sitten, kun kerroin vastaanotolla lisääntyneistä masennus- ja ahdistusoireistani. Se tuntui jotenkin lohdulliselta, että me olemme kaikki tässä yhdessä ja lopulta tunteeni ovat tällä hetkellä hyvin universaaleja. Oikeastaanhan nämä ongelmani ovat aika pieniä ja kaikki on ihan hyvin. Olen monessa mielessä onnekkaassa asemassa: minulla on läheisiä joita voin kaivata ja joille voin soittaa, enkä todennäköisesti ajaudu esimerkiksi minkäänlaiseen taloudelliseen kriisiin koronan takia. Nyt on vähän vaikeaa, mutta joskus tämäkin aika päättyy ja elämä palaa taas normaalille radalleen.

Suomessa ja maailmalla eletään nyt kummallisia, ahdistavia aikoja. En ole itsekään ehtinyt miettiä tätä blogia, kun mielen on täyttänyt huoli siitä, miten me tästä kaikesta selviämme. Erityisesti ahdistuneisuuteen ja synkistelyyn taipuvaisen mieleni kanssa on välillä ollut vähän haasteita pitää huolehtiminen aisoissa. Korona huolettaa sekä henkilökohtaisella että yhteiskunnallisella tasolla ja on mielessä jatkuvasti – varmasti moni jakaa kanssani nämä fiilikset.

On tärkeää pitää mielenterveydestään huolta erityisesti tällaisina vaikeina aikoina. Kokosin itselleni (ja teille!) listan asioista, joita voi tehdä edistääkseen henkistä hyvinvointiaan tämän kansainvälisen kriisin aikana. Täydennyksiä listaan otetaan mielellään vastaan!

• Rajoita uutisten lukemista

Ainakin itselläni on tällä hetkellä taipumuksena roikkua jatkuvasti Hesarin ja muiden uutislähteiden sivuilla ja lukea uutisia ja juttuja koronaviruksesta. Erityisesti Hesarin päivittyvä tilanneseuranta houkuttelee tuijottamaan puhelinta koko ajan uusien päivitysten toivossa/pelossa. On tärkeää seurata uutisia ja pitää itsensä ajan tasalla, mutta sitä ei välttämättä tarvitse tehdä ihan 24/7. Jatkuva uutisten seuraaminen aiheuttaa minussa ainakin liiallista huolta ja ahdistusta, eikä muulle ajattelulle tai tekemiselle jää tilaa. Voikin olla järkevää rajoittaa uutisten lukeminen esimerkiksi muutamaan kertaan päivässä (tässä on itsellänikin vielä opeteltavaa).

• Pidä yhteyttä muihin

Sosiaaliset kontaktit ovat tärkeitä ja niistä kannattaa pitää kiinni myös kriisiaikoina. Itse olen ainakin vielä tavannut ystäviäni jonkin verran, mutta harkiten. Voi olla kuitenkin järkevää vältellä fyysisiä tapaamisia toistaiseksi. Tämä mietityttää minua; tapaatteko te vielä ihmisiä ihan kasvokkain, jos ette ole varsinaisesti karanteenissa? Onneksi puhelimet ja netti on keksitty. Pyrin erityisesti soittelemaan riskiryhmään kuuluville läheisilleni, joiden hyvinvoinnista kannan nyt erityistä huolta ja jotka ovat joutuneet täysin linnoittautumaan kotiinsa.

• Säilytä rutiinit

Kun hautautuu kotiinsa sekä töissä että vapaa-ajalla, on suuri houkutus vain rötvätä sohvalla syömässä herkkuja ja lukemassa uutisia koronasta. Pieni laiskottelu tekee hyvää, mutta oman kokemukseni mukaan mieli kaipaa kuitenkin myös niitä rutiineja. Itse olen pyrkinyt säilyttämään edes jonkinlaisen päivärytmin nukkumaanmenoaikoineen ja säännöllisine syömisineen. Pyrin myös pitämään kiinni esimerkiksi liikuntarutiineistani, jotka olen nyt muokannut kotioloihin sopiviksi.

• Ulkoile

Tämä on itselleni tärkeää. Pyrin ulkoilemaan joka päivä – edes kävelemään korttelin ympäri tai käymään kaupassa. Käsittääkseni jopa karanteenissa ollessaan saa käydä ulkoilemassa, kunhan välttelee ihmiskontakteja. Ulkoilma tekee hyvää ja kirkastaa ajatuksia, ja reippailu on myös hyvää vastapainoa kotona makoilulle. Erityisen loistavaa on, jos pääsee liikkumaan vaikkapa metsään tai puistoon. Ainakin minun mieleni hyvinvoinnille luonnolla on huikea vaikutus.

• Keksi tekemistä

Kuten mainittua, saattaa sohvalla makaaminen ja uutisten pakonomainen lukeminen tuntua tällä hetkellä houkuttelevalta vaihtoehdolta. Itseäni kuitenkin auttaa saamaan ajatuksia muualle, kun keskityn tekemään jotain ihan muuta. Vaikka elämänpiiri olisi tällä hetkellä rajoitettu, voi kotioloissakin keksiä monenlaista askaretta. Se voi olla siivousta, kokkausta, liikkumista, kirjoittamista, lukemista, ihan mitä vaan mistä tulee hyvä olo. Erityisesti asiat, joiden tekemisestä saa onnistumisen ja aikaansaamisen tunteita – itselläni esimerkiksi vaatekaapin karsiminen – ovat hyviä. Nyt on hyvää aikaa keskittyä niihin projekteihin, joita ei aiemmin ole ehtinyt tehdä. Itseni tekisi mieli aloittaa jokin uusi, kotiin sopiva harrastus – vinkkejä otetaan vastaan!

• Hanki tarvittaessa keskusteluapua

Jos pelkkä läheiselle soittaminen ei riitä ja oma jaksaminen ja mielenterveys huolettavat, voi olla järkevää hommata myös ihan ammattimaista keskusteluapua. Onneksi monet tahot tarjoavat mielenterveyspalveluja myös puhelimitse ja verkossa – itsekin sovin juuri etätapaamisen psykologini kanssa. Olen listannut auttavia tahoja esimerkiksi täällä.