Apua mielenterveyden haasteisiin, osa 2: Avun hakeminen
Postaussarjan edellisessä osassa kerroin, mitä työkaluja voi hyödyntää omien mielenterveysoireidensa arvioimiseen. Nyt haluan käsitellä sitä, miten kannattaa toimia, jos kokee tarvitsevansa apua mielenterveyden haasteisiin – mistä ja miten sitä apua voi lähteä hakemaan. Huomaathan, että en ole terveydenhuollon ammattilainen enkä muukaan asiantuntija, vaan kirjoitan tätä blogia omiin kokemuksiini ja hankkimaani tietoon pohjaten.
Huom! Mikäli olosi on akuutisti todella sietämätön tai itsetuhoinen, ole välittömästi yhteydessä oman kotikuntasi psykiatriseen päivystykseen. Akuuteissa itsetuhoisissa tilanteissa myös hätänumero 112 voi auttaa.
Mikäli koet tarvitsevasi apua mielenterveyteen liittyvissä kysymyksissä tai muuten haluat keskustella asiasta, voit varata ajan omalle lääkärillesi esimerkiksi terveysasemalla tai työ- tai opiskeluterveydenhuollossa. Myös itse aloitin mielenterveyspolkuni terveysaseman yleislääkärin vastaanotolta. Ajan varaaminen voi tuntua hankalalta, mutta se on parasta, mitä voit oman hyvinvointisi eteen tehdä. Jos et tiedä, mitä aikaa varatessa sanoisit, voit sanoa vaikkapa vain että “olen huolissani mielenterveydestäni”. Hoitohenkilökunta osaa kyllä esittää oikeita jatkokysymyksiä ja ohjata sinut eteenpäin.
Lääkärin vastaanotolla pääset todennäköisesti täyttelemään erinäisiä kyselyitä sekä vastailemaan kysymyksiin, jotka voivat tuntua vaikeilta. On tärkeää, että kerrot tilanteestasi, ajatuksistasi ja tunteistasi rehellisesti ja kaunistelematta. Ainakin itselläni on joskus taipumus ruveta vähättelemään tai sensuroimaan omia fiiliksiäni lääkärille, ikään kuin niissä olisi jotain hävettävää. Mielenterveysasioissa ei ole mitään hävettävää, ja lääkäri on koulutettu niitä käsittelemään – todennäköisesti hän on uransa varrella kuullut ja nähnyt jo muutenkin vaikka mitä.
Kun olette lääkärin kanssa keskustelleet tilanteestasi, voitte yhdessä miettiä seuraavia askelia hoidossasi. Kyseeseen saattavat tulla esimerkiksi lääkityksen aloittaminen, ajan varaaminen psykiatriselle sairaanhoitajalle tai lähetteen tekeminen eteenpäin esimerkiksi psykiatrian poliklinikalle. Näitä voin käsitellä myöhemmin lisää, sillä itselläni on niistä kaikista kokemusta. Lääkärin kanssa pitäisi voida keskustella avoimesti erilaisista vaihtoehdoista ja toki voit esittää myös omia toiveitasi.
Mikäli lääkärin pakeille meneminen tuntuu tässä vaiheessa vielä liian vaikealta, on olemassa myös muita matalan kynnyksen auttavia tahoja. Mieli Suomen Mielenterveys ry:llä on esimerkiksi Kriisipuhelin, johon voit soittaa mihin vuorokaudenaikaan tahansa, sekä alle 30-vuotiaille suunnattu Sekasin-chat. Myös esimerkiksi Mielenterveyden Keskusliitolla on neuvontaa sekä puhelimitse että chatissa. Muita auttavia puhelimia ja chatteja löydät täältä.
Riippumatta siitä, miten otat ensiaskeleesi avun hakemisessa mielenterveyden haasteisiin, on mielestäni tärkeintä, että ylipäätään otat sen. Että puhut jollekin, oli se sitten hoitaja, lääkäri tai chat-työntekijä. Heidän tehtävänsä on ottaa sinusta koppi, auttaa sinua ja ohjata tarvittaessa eteenpäin oikeanlaisen avun piiriin.