En ole ihan ok

En ole ihan ok, ja se on ihan ok.

Olen kyllästynyt esittämään, että kaikki on hyvin, että mielenterveysongelmani olisivat mennyttä kauraa ja selätetty. Olen kyllästynyt siihen, että mielenterveysongelmista puhuvat lähinnä ne, joille ne ovat jo menneisyyttä. He, jotka ovat joskus olleet vähän masentuneita mutta sittemmin löytäneet valon.

Minä en ole löytänyt valoa, en vaikka takana on jo vuosikausia sen etsimistä. Rämmin edelleen siinä umpihangessa, jota masennukseksi ja ahdistukseksi kutsutaan. Minusta tuntuu aika usein tosi paskalta. Ja se on ihan ok.

Haluan antaa äänen meille, jotka eivät ole vielä selättäneet mielenterveysongelmiaan. On hienoa, että moni voi sanoa selviytyneensä masennuksesta, mutta moni meistä kantaa masennuksen varjoa mukanaan jopa lopun ikäänsä. Tällä hetkellä meitä mielenterveyssyistä sairauspäivärahalla olevia on Suomessa yli 80 000 ja masennuslääkkeitä käyttää lähes puoli miljoonaa suomalaista.

Me olemme valtava joukko ihmisiä, joiden diagnooseja ja oireita ei voi niputtaa yhden määritelmän alle. Me olemme täällä, terveiden ihmisten joukossa bussissa, ruokakaupassa ja lenkkipolulla (tai sikiöasennossa peiton alla). Me olemme herkkiä, hauskoja, surullisia, iloisia, väsyneitä ja joskus ihan hirveän reippaita.

Tässä blogissa käsittelen mielenterveysongelmia, niiden hoitoa ja niihin liittyviä stigmoja sekä henkilökohtaisella että yleisellä tasolla. Millaisista mielenterveyteen liittyvistä aiheista sinä haluaisit lukea?