Masennus ei aina näy ulospäin

Miltä näyttää masentunut ihminen? En ehkä ulospäin vastaa sitä, mitä stereotyyppiseltä masentuneelta odotetaan. Ulkoasuni on siisti, käyttäydyn asiallisesti ja ennen kaikkea olen aika toimintakykyinen. Käyn töissä, harrastan liikuntaa, tapaan ihmisiä. Pesen tukkani, meikkaan, välitän siitä miltä näytän. Silti olen masentunut. Vaikka ulospäin näytän siltä, että asiani ovat kunnossa, tuntuu minusta usein todella pahalta ja ahdistus puristaa rintaani kasaan kuin monen tonnin paino. 

Mielenterveysongelmani ovat kyllä vaikuttaneet toimintakykyyni monella tavalla, mutta hyvin harvoin sellaisella täysin lamauttavalla tavalla. En todellakaan saa asioita aikaiseksi niin paljon kuin terveet ihmiset, mutta pystyn kuitenkin selviytymään arjesta. Selviytyminen onkin se avainsana, sillä sellaiselta se usein tuntuu. Arki on minulle usein selviytymistä ja umpihangessa kahlaamista, kun yritän pitää kiinni viimeisistä normaalin elämän ja rutiinien rippeistä. Pahimpina päivinä minun pitää pakottaa itseni käymään edes suihkussa. Hyvinä päivinä olen aika tehokas, sosiaalinen ja hyvää seuraa. 

Lääkärille kerron (yleensä) rauhallisesti ja johdonmukaisesti oireistani ja harvoin esimerkiksi itken vastaanotolla. Minusta tuntuu, että välillä saan ihan todistella lääkärille, että kyllä minä ihan oikeasti olen masentunut, vaikka näytänkin ihan hyvinvoivalta. Myös monelle tutulleni tuntuu olevan vaikea käsittää, että voin oikeasti aika huonosti, vaikka en ehkä ulospäin siltä näytäkään. Saatan vaikuttaa iloiselta ja nauravaiselta, vaikka sisälläni on iso ja painava musta möhkäle.

Moni masentunut häpeää oireitaan ja ongelmiaan (tästä kirjoitinkin viimeksi) ja yrittää peitellä niitä viimeiseen asti vetämällä jonkinlaista reipasta ja pärjäävää roolia. Myös minä olen kova pärjäilijä, joka välttää viimeiseen asti pahan olon näyttämistä. On tärkeää ymmärtää, että jokaisella mielenterveyden ongelmat vaikuttavat eri tavalla, eikä pelkästään ulkoisen olemuksen tai käytöksen perusteella voi aina tehdä johtopäätelmiä henkilön voinnista. Olo voi olla vaikka kuinka huono, mutta ulospäin näkyy edelleen se tyylikäs ja tehokas ihminen. Moni saattaa haudata huonon olonsa arjen suorittamiseen.

Pahinta on, jos masentuneen oireita vähätellään hänen olemuksensa perusteella. Olen joskus kuullut jonkun tokaisevan, että ei henkilö X voi olla masentunut, koska hän on niin iloinen ja käyttää joka päivä huulipunaa. Meikki ja huoliteltu ulkoasu saattaa joko olla jonkinlainen panssari masentuneen henkilön ja maailman välillä, tai sitten vain yksi iloa ja hallinnan tunnetta tuova asia kaiken huonon fiiliksen keskellä. Myös masentunut voi hymyillä ja nauraa. Itse teen sitä aika paljonkin – joskus vähän feikaten, usein ihan aidosti – ja saan kuulla olevani “aina niin iloinen”. Siksikin moni taitaa yllättyä kuullessaan mielenterveysongelmistani.