Olo on ahdistunut ja alakuloinen, mitään ei oikein saa aikaiseksi. Mikä minua vaivaa? Mistä saan apua? Teen seuraavaksi Mielenterveydeksi-blogiin postaussarjan, jossa käyn lyhyesti läpi, miten voit saada apua mielenterveyteen liittyvissä kysymyksissä. Huomaathan, että en ole terveydenhuollon ammattilainen enkä muukaan asiantuntija, vaan kirjoitan tätä blogia omiin kokemuksiini ja hankkimaani tietoon pohjaten. Postaussarjan ensimmäisessä osassa käsittelen erilaisia itsearvioinnin työkaluja.

Olen itse sitä tyyppiä, joka tykkää ottaa ensin itsenäisesti selvää asioista ja tehdä esimerkiksi erilaisia testejä. HUS:in Mielenterveystalo-sivustolla on kyselyitä, joiden avulla voi arvioida esimerkiksi omia ahdistus- ja masennusoireitaan. Testit eivät tietenkään korvaa lääkärin tekemää diagnoosia, mutta voivat olla ensimmäinen askel omien fiilisten tunnistamiseen ja sanoittamiseen. Testit antavat myös osviittaa oireiden vaikeusasteesta sekä avuntarpeesta. Myös Mielenterveystalon Oirenavigaattori voi olla avuksi oman voinnin arvioimisessa.

Itselleni tärkeä apu mielenterveysasioiden itsearvioinnissa on myös tiedon hankkiminen niin eri diagnooseista kuin yksittäisistä oireistakin. Tähän hyvä lähde on esimerkiksi Mielenterveystalon Tietoa mielenterveydestä -osio, jossa on laajasti mutta helposti ymmärrettävästi kerrottu erilaisista mielenterveyden ongelmista. Myös vanha kunnon Google on erinomainen apu tiedonhakuun, sillä netti on onneksi pullollaan mielenterveyteen liittyvää tietoa niin suomeksi kuin muillakin kielillä.

Omaa henkistä hyvinvointiaan ja mielialaansa kannattaa seurata säännöllisesti. Se auttaa huomaamaan, jos esimerkiksi mieliala on ollut pitkään matalana ja hakemaan apua ajoissa. Hyviä keinoja oman mielenterveyden seuraamiseen ovat esimerkiksi erilaiset puhelinsovellukset, joilla voi pitää mielialapäiväkirjaa. Yksi tällainen sovellus on esimerkiksi Daylio.

Tärkeintä on kuitenkin, että asiaa ei jää märehtimään liian kauaksi aikaa yksin ja että diagnosointia ei jätä testien ja omien arvioiden varaan, vaan antaa sen asiantuntijoiden tehtäväksi. He osaavat parhaiten arvioida juuri sinun tilannettasi ja oireiluasi sekä avuntarvettasi. Mielestäni tärkein oman voinnin arvioinnin työkalu onkin puhuminen. Postaussarjan seuraavassa osassa käsittelen hieman tarkemmin, mistä omaan mielenterveyteen liittyvissä kysymyksissä voi hakea apua.

Millaisia mielenterveyden itsearvioinnin työkaluja sinä olet käyttänyt?

En ole ihan ok, ja se on ihan ok.

Olen kyllästynyt esittämään, että kaikki on hyvin, että mielenterveysongelmani olisivat mennyttä kauraa ja selätetty. Olen kyllästynyt siihen, että mielenterveysongelmista puhuvat lähinnä ne, joille ne ovat jo menneisyyttä. He, jotka ovat joskus olleet vähän masentuneita mutta sittemmin löytäneet valon.

Minä en ole löytänyt valoa, en vaikka takana on jo vuosikausia sen etsimistä. Rämmin edelleen siinä umpihangessa, jota masennukseksi ja ahdistukseksi kutsutaan. Minusta tuntuu aika usein tosi paskalta. Ja se on ihan ok.

Haluan antaa äänen meille, jotka eivät ole vielä selättäneet mielenterveysongelmiaan. On hienoa, että moni voi sanoa selviytyneensä masennuksesta, mutta moni meistä kantaa masennuksen varjoa mukanaan jopa lopun ikäänsä. Tällä hetkellä meitä mielenterveyssyistä sairauspäivärahalla olevia on Suomessa yli 80 000 ja masennuslääkkeitä käyttää lähes puoli miljoonaa suomalaista.

Me olemme valtava joukko ihmisiä, joiden diagnooseja ja oireita ei voi niputtaa yhden määritelmän alle. Me olemme täällä, terveiden ihmisten joukossa bussissa, ruokakaupassa ja lenkkipolulla (tai sikiöasennossa peiton alla). Me olemme herkkiä, hauskoja, surullisia, iloisia, väsyneitä ja joskus ihan hirveän reippaita.

Tässä blogissa käsittelen mielenterveysongelmia, niiden hoitoa ja niihin liittyviä stigmoja sekä henkilökohtaisella että yleisellä tasolla. Millaisista mielenterveyteen liittyvistä aiheista sinä haluaisit lukea?