5 syytä, miksi olen kiitollinen masennukselleni
Joskus (aika usein) masennus ketuttaa. Sitä toivoisi, että voisi aloittaa koko homman alusta, ilman pään sisällä huutelevia mörköjä. Tahtoisin kuitenkin ajatella, että kaikella on tarkoituksensa ja kaikki kuluttavimmat, hajottavimmat ja suoraan sanottuna paskimmatkin asiat pitävät sisällään aina jotain hyvää. Jokaisella pilvellä on hopeareunus jne.
Siksi listasin viisi hyvää asiaa, jotka masennus on tuonut elämääni ja joista olen kiitollinen.
1. Empatia. Olen aina ollut muutenkin yliempaattinen, mutta omakohtaisten kokemusten kautta osaan tuntea empatiaa samassa veneessä olevia, mielensä kanssa kamppailevia kohtaan. Voin ihan rehellisesti sanoa, että tiedän miltä susta tuntuu. Että se menee ohi. Että voin auttaa, tukea ja tsempata avun hakemisessa.
2. Solmujen avaaminen. Masennus on pakottanut mut menemään niin syvälle itseeni, että sattuu. Kaivellut sisukaluja, löytänyt aivoista sopukoita, joita en tiennyt olevan olemassakaan. Mutta pikku hiljaa solmut avautuvat. Nykyään olen jo aika hyvä avaamaan solmuja niissä elämän perusjutuissakin, jotka eivät sinänsä liity masennukseen mitenkään. Uskon, että jos en olisi käynyt läpi vuosien masennuksia sun muita probleemeja, en olisi nyt yhtä hyvä diilaamaan tavalliseen elämään kuuluvien vastoinkäymisten kanssa.
3. Itsetuntemus. Masennus on matkakaverina siitä kiva, että se opettaa musta itsestäni ihan hirveästi. Olen oppinut tunnistamaan ja hallitsemaan epämääräisiä, vaikeita tunteita. Tiedän, milloin pitää hidastaa ja ottaa iisisti. Tunnen omat ajatus- ja käyttäytymismallini jo aika hyvin.
4. Terapia. Ilman masennusta en olisi koskaan päätynyt terapiaan. Muutaman vuoden tiheät terapiakäynnit ovat olleet yksi elämäni rankimmista, mutta myös parhaista jutuista. Terapiasta olen saanut eväitä myöhempäänkin elämään.
5. Vahvuus. Olen edelleenkin se herkkis itkupilli, mutta myös paljon vahvempi. Olen selvinnyt monesta paskamyrskystä, joten selviän varmasti jatkossakin. Ja vaikka hautautuisinkin siihen paskaan, pystyn jo tarttumaan lapioon ja kaivamaan itseni ulos sieltä aina lopulta. Ja tiedän, että pisimmänkin tunnelin päässä on valoa. Ainakin sellainen pienen pieni tuikku.
Mitä hyvää oma sairautesi on tuonut sinun elämääsi?
Kuva: Unsplash