Kaikenlaista säätöä on ollut menossa lääkkeiden kanssa. Yksi masennuslääke lopetettiin, koska en ollut masentunut. Kaksisuuntaisen tasaavaksi tarkoitettu lääke on uusi kokeilu, joka meni pienellä annoksella ja nyt samaan aikaan lopetuksen kanssa tuplattiin hoitoannokseen. Selkeältä vaikuttaa.

Mutta mutta. Kun ei tuo tasaava tasaa ja masennus hiippailee huoneisiin.

Tasaava tekee tasaisen ahdistuneen ja ärtyisän olon. Pinna on kireä ja kaikki asiat ahdistaa. Paikoillaan ei pysty olemaan ja silti mihinkään tekemiseenkään ei jaksa keskittyä. Uni on olematonta, hyvin katkonaista. Väsymys aiheuttaa satavarmasti ahdistuksen pahenemista ja vaikuttaa ärtyvyyteen ja keskittymiskykyyn. Joten käsissä on taasen oravanpyörä.

Vihaan kaikkia lääkkeitä ja olen ihan tosissani miettinyt, että lopetan niiden kaikkien popsimisen. Ei niistä tunnu edes olevan apua. Asiat ovat muutoinkin sekaisin ja tasaava vaikutus ei estä edes hölmöilyä ja vanhaa kunnon perisyntiä, eli tuhlaamista miettimättä huomista. Impulsseja on vaikea kontrolloida ja vauhtivaihe manian tai vähintään hypomanian muodossa on läsnä vaikkei vielä ole imaissut kokonaan syövereihinsä.
Sekamuotoinen jakso. Tiheäjaksoinen muoto. Mitä näitä nyt on. Jotakin hyvin sekavaa kuitenkin on meneillään.

Hauskinta on, että lääkäritilanne on erikoisen huono. Hoitavalle lääkärille ei saa aikoja, ja kun hän viettää neljän viikon kesälomaa, löytyy jostain sijaisen sijainen, jolle saa puhelinajan, mutta varsinaiselle lääkärille ei tahdo saada sitäkään. Aika pitkälti oman onnensa nojaan sekä oman aktiivisuuden varaan Suomessa jätetään mielipotilaat. Jos ei pidä itsestään meteliä ja ole aktiviinen hoidon vaatija, jää kyllä ilman. Aika surullista. Ja kun sairauden kuvaan kuuluu, ettei masennusvaiheessa jaksa hakea sitä apua eikä vauhtivaiheessa avun tarvetta tunne, se jää kyllä saamatta. Tavallisessa vaiheessa ei taas jaksa miettiä sairautta. Olisi parasta jos joku jämäkästi tarjoaisi sitä apua mutta se ei mene niin.

Tällaista tällä kertaa, aikamoinen valivali-postaus tällä kertaa. Seuraavasta ei voi tietää mikä on meno, kun ei voi tietää sitä edes huomisen osalta itsekään. Voihan kaksisuuntainen taas.