Matka paratiisiin osa 1

Nyt, kun kesä tuntuu lähestyvän niin kovin hitaasti, ja ulkona on silti liian kylmä, tuntuu hyvältä muistella viime vuoden lopulla tehtyä reissua paratiisiin, jumalaisen hyvän (ja omaan makuuni kohtuu tulisen) ruuan ja kulttuurisen sekamelskan ihmemaahan, jossa aurinko helli meitä ja ihmiset ihastuttivat ystävällisyydellään. Ja tulipa nähtyä tuhkaa syöksevän tulivuorikin.

Avainsana näihin suitsukkeentuoksuisiin tunnelmiin on Bali. 

Miksi Bali?

Kaikki alkoi Eat Pray Love -elokuvasta. Olen muistaakseni katsonut kyseisen leffan ensimmäisen kerran ollessani kolmetoista, ja silloin päätin, että Balille on päästävä. Ymmärtääkseni aika monelle muullekin Balille matkustaneelle kyseinen elokuva on toiminut innoittajana. Eikä ehkä suotta. Elokuva on vahva , mutta huumorintajuinen kasvutarina, ja sen parasta antia on miljööt. Kyseinen elokuva nosti Balin maailmankartalle ja matkakohteiden kärkeen.

Elokuvan katsomisesta saakka olen elämäni suurten stressaavien kausien aikaan  aina heittänyt vitsillä, että pakenen kaikkea stressiä ja lähden Balille. Aina Balille. Balista kehittyi minulle symboli stressittömästä ja onnellisesta elämästä. Lopulta viime syksynä mietittiin kahden ystäväni kanssa että lähdettäisiin reissuun ja mielessä kävi Eurooppaa ja muita lähempiä kohteita, mutta kaikilla meillä oli vaatimuksena lämpö. Heitin puoliksi vitsillä, että lähdetäänkö Balille, siellä on lämmin. Muutamassa päivässä ”Lähdetäänkö Balille” muuttui muotoon ”Lähdetään Balille”. Sitten reissua odotettiinkin kuin kuuta nousevaa. 

Kohteena Ubud

Matkamme kesto oli kaksi viikkoa. Ensimmäiselle viikolle varasimme majoitukset valmiiksi. Loppureissu päätettiin mennä fiiliksen mukaan ja valita seuraavat kohdekaupungit paikan päällä. Itselleni tärkein paikka, jonka halusin nähdä oli Ubud, ja siellä vietimmekin ensimmäiset viisi yötä hotellissa nimeltä The Athaya. Hotelli sijaitsi kauempana Ubudin keskuksesta, ja nuo viisi yötä maksoivat n. 60 euroa yhdeltä. Hintaan sisältyi aamupala, jonka sai aina edellisenä päivänä valita listalta ja aamulla sitten istuttiin vain pöytiin aurinkoterassilla. Valittavana oli mm. amerikkalainen aamupala (paahdettua leipää marmeladin kanssa ja paistettua kananmunaa), perinteiset indonesialaiset ruuat mie goreng (paistetut nuudelit) ja nasi goreng (paistettua riisiä), omeletti -aamupala ja sweet pancakes. Huonoa ruokaa ei koko reissulla tarvinnut syödä kuin lentokentillä, mutta omaan makuuni juuri Athayassa söin reissun parhaan nasi gorengin.

Kun saavuimme ensimmäisen kerran Athayaan paikallista aikaa yöllä, yli 20 tunnin matkustamisen jälkeen ei ensivaikutelma ollut kovin kaksinen. Hotellin ulkomuodosta ei saanut oikein mitään kuvaa pimeässä, makuujärjestelyissä oli sählinkiä, kun huoneessa ei ollutkaan tilaamaamme lisävuodetta, ja mielessä pyöri väsyneenä vain ajatus, että mihinkähän sitä on oikein tultu. Aamulla mieli kuitenkin oli toinen. Heräsimme kaikki jo viiden aikoihin sisäisten kellojen ollessa vielä vahvasti Suomen ajassa, ja saimme seurata vuoteista käsin kuinka aurinko alkoi valaista sitä uskomatonta vihreyttä, mikä kaikkialla vallitsi. Myös hotelli näytti aivan erilaiselta kuin mitä oli pimeässä yöllä luullut, ja vain positiivisessa mielessä. The Athaya jäi mieleen ihanana paikkana ja reissun ”kotina”. Hotelli oli hyvin pieni. Laskimme, että siellä oli maksimissaan kymmenisen huonetta, ja palvelu oli uskomattoman ystävällistä. Jos halusimme lähteä illalla esimerkiksi syömään Ubudin keskukseen, hotellilta joku lähti viemään meidät ja kyydin takaisin sai soittamalla. Yhtenä päivänä varasimme hotellilta kiertoajelun, johon kuului joitain Ubudin nähtävyyksiä. Hintaa tällä oli n. 35 euroa, ja aikaa kului muistaakseni yli 6 tuntia. Jälkeenpäin puhuimme paljon siitä, että kuinka paljon olisi jäänyt näkemättä ilman tätä ajelua. Toki paljon jäi näkemättä muutenkin, mutta ajelu antoi paljon.

 

Näkymä huoneemme parvekkeelta

Hotellin uima-allan ja aurinkoterassi

 

 
Mitä Ubudissa?

Monkey forest

Tämä oli ensimmäinen nähtävyys, jossa kävimme Balille saapumisen jälkeen. Monkey forest on juuri sitä mitä sen nimi kertoo. Metsää jossa on apinoita. Paljon apinoita. Monkey forest oli hauska kokemus, mutta lähtiessä metsästä en enää pitänyt apinoita niin suloisina kuin sinne mennessä. Tähän syynä yksilö, joka halusi tehdä kanssani lähempää tuttavuutta, ja ottaa kaupan päälle maistiaisen pohkeestani. Iho ei onneksi mennyt rikki, ja apina poistui takavasemmalle. Minä kiersin apinat siitä eteenpäin vähän kauempaa. Matkakumppanini saivat kunnon naurut.

 

 

Apinoihin kiellettiin ottamasta katsekontaktia. Tässä viimeinen kuva apinasta ennen jalkani kimppuun hyökkäämistä…

1/2 matkakumppaneista

 

Kemenuh butterfly park – perhospuisto

Perhospuisto ei varsinaisesti kuulunut kiertoajeluun, jonka hotellilta otimme, mutta kuskimme kysyi, haluaisimmeko poiketa reitiltä hieman, ja käydä perhospuistossa varsinaisten kohteiden välillä. Onneksi päätimme mennä, sillä puisto osoittautui päivän kiehtovimmaksi paikaksi ja tunnelma siellä oli jopa satumainen kymmenien ja kymmenien eksoottisten ja värikkäiden perhosten lennellessä ympärillä. Lippu perhospuistoon maksoi noin seitsemän euroa. Vahva suositus varsinkin, jos lomailee Ubudissa, sillä ajomatka perhospuistoon oli 10-15 minuuttia. Meille tämä oli täydellinen paikka, sillä olimme jo enne reissua tulleet siihen tulokseen, ettemme halunneet käydä Balilla eläintarhassa, mutta mietimme, että jokin luontoon liittyvä aktiviteetti Ubudissa olisi kiva, Monkey Forestin lisäksi. Perhospuisto tuli kuin tilauksesta, ja osoittautui jokaisen rupian arvoiseksi.

 

 

 

Allekirjoittanut ja sirkka

 

Ubud Palace

 

Ubud Palace on yksi Ubudin suosituimmista nähtävyyksistä. Koristeellinen palatsi sijaitsee hyvin keskeisellä paikalla Ubudin keskustassa, ja sen yhteydessä järjestetään iltaisin perinteisiä Balilaisen tanssin esityksiä. Perinteinen Balilainen musiikki kuulosti länsimaiseen musiikkiin harjaantuneeseen korvaan aikalailla sattumanvaraiselta meteliltä, ja tanssin juoni ei olisi ilman käsiohjelmaa hirveästi auennut. Kokonaisuus kuitenkin oli varsin vaikuttava, jos ei jopa hypnoottinen. Naisten koreografia oli jokaista sormen asentoa ja silmän liikettäkin myöten mietitty ja hallittu. Puvut olivat koristeellisia ja vaikuttavin oli ehdottomasti kahden tanssijan esittämä Barong-hahmo, joka näyttää jonkinlaiselta hirviöltä, mutta on Balilaisessa mytologiassa henkimaailman kuningas ja hyvien henkien johtaja.

Ubud Palace 

Ylhäällä Barong-hahmo, alhaalla perinteisen Balilaisen tanssin tanssijoita.

 

Taide ja käsityöt

Erityisesti Ubud on tunnettu käsityöstä ja taiteesta. Varsinaisen keskuksen ulkopuolella näkyi, jos jonkinmoisia patsasmyymälöitä, kauppoja jotka möivät koristeellisia puuovia, veistämöitä, taidekauppoja ja kaikkea tältä väliltä. Ubudissa ollessamme kävimme hopeakorukaupassa, jossa pääsi näkemään myös korujen valmistusta, puuveistämössä, jossa meille kerrottiin mm. puulajien käytöstä veistoksissa ja näimme veistosten valmistusta sekä art marketissa, jossa oli toistaan upeampia maalauksia myynnissä. Ennen siirtymistä Denpasarille kävimme nopeasti myös paikassa, jossa valmistettiin ja painettiin kankaita. Melkein jokaisesta paikasta mukaan lähti jotain kotia vietäväksi, art marketilta kaksi taulua, jotka työntekijät rullasivat nätisti matkalaukkuun mahtuvaan muotoon.

Kuvia puuveistämöltä ja art marketista.

Ylhäällä kuva kankaanpainannasta, taustalla näkyy kangaspuut. Alhaalla kuva hopeakorujen valmistuksesta. 

 

Kahvikierros

 

Bali on tunnettu kahveistaan. Hotellimme kiertoajeluun kuului vierailu ns. kahvikierroksella. Kyseinen kierros oli puhtaasti turisteille suunnattu kahvin markkinointiin tarkoitettu paikka, jossa näimme kahvin valmistusta ja pääsimme maistelemaan erilaisia kahvi- ja teemakuja. Jos kierros ei olisi kuulunut pakettiin, emme olisi kahvikierrokselle eksyneet, sillä Balin kalleimman ja mainostetuimman kahvin tuotantoon liittyy ideologisesti tiettyjä ongelmia. Kyseinen kahvi on nimeltään Kopi Luwak eli sivettikissakahvi. Kahvi valmistetaan kahvinpavuista, jotka sivettikissa on syönyt ja ulostanut, jonka jälkeen pavut puhdistetaan ja jauhetaan kahviksi. Kopi Luwakia pidetään suuressa arvossa sen aromikkaan ja paremman maun vuoksi. Itse en kierroksella maistettuani kyseistä kahvia kyllä kehuisi, mutta olenkin kultakatriinatyttö, enkä lukeudu kahvien hifistelijöihin. Kopi Luwak kahvin tuotannosta olen kuitenkin lukenut sen verran, että jotta kahvia saataisiin tuotettua suureen kysyntään enemmän ja enemmän, sivettikissoille, joita pidetään lukemani perusteella muutenkin epäilyttävissä oloissa, syötetään pääasiassa vain kahvinpapuja. Kierroksella annettiin sellainen kuva, että kissoja ei ole paljoa tuotannollisessa käytössä, mutta todellisuus on aika toinen. Ostin sitruunaruohoteetä.

Tee-ja kahvimaistelu.

 

Goa Gajah – Elephant cave temple

 

Elephant cave temple on mainio paikka vierailla, jos haluaa tutustua Balilla vallitsevien uskontojen historiaan paremmin. Temppeli on oletettavasti peräisin 900- ja 1300-lukujen väliseltä ajalta, ja se on arkeologisesti merkittävä hindutemppeli, ja meille kerrottiin alueella olevan myös muinaisen buddha temppelin rauniot. Ennen temppeliin menemistä naisten on peitettävä olkapäät, ja kaikkien on pukeuduttava sarong -kankaaseen. Emme erityisemmin perehtyneet temppelin historiaan ennen sinne menemistä, joten pyysimme oppaan kertomaan meille paikan historiasta. Saimmekin hyvin yksityiskohtaisen selvityksen temppelin vaiheista ja uskonnollisista rituaaleista. Itse olen aina ollut kiinnostunut sekä hindulaisuudesta että historiasta, joten temppelivisiitti sopi kuin nenä päähän. Matkakumppanini eivät olleet ehkä aivan yhtä intohimolla liikenteessä, mutta sanoivat temppelin olleen ihan mielenkiintoinen kokemus.

Koko matkaseurue luolan edustalla. 

Ylhäällä temppelioppaamme, alhaalla kuvia temppelin miljööstä. 

 

Tegenungan vesiputous

 

Tämä on myös yksi Ubudin tunnetuimmista nähtävyyksistä, ja Ubudissa lomailevalle, joka etsii vesiputouksia, sekä google että paikalliset tarjoavat kyseistä putousta ensimmäisenä. Meille Tegenungan kuului hotellin kiertoajelupakettiin. Paikalla oli pari kourallista turisteja ja käynnissä photoshootit vesiputouksen edustalla. Suurin osa kuvattavista näytti hyvin hehkeiltä ja huolitelluilta, siinä missä itse olimme litimärkiä vesihöyrystä ja hiestä. Syystäkin siis omat instamatsku -kuvaukset jäivät aika vähälle, ja keskityin vain kuvaamaan tuota valtaavaa vesimassaa, joka kalliolta kohisi alas. Vesiputouksen alueelle piti maksaa pääsymaksu, joka oli joitain euroja, ja jos olisi halunnut kiivetä kallion päälle ottamaan kuvia putouksesta, olisi pitänyt maksaa vielä toinen maksu. Me tyydyimme ruohonjuuritasolta. Hieman yllätyksenä tuli, kuinka likaista ja roskaista alueella oli. Kuvissa harvoin näkee, kuinka roskainen on putoukselta poispäin virtaava joenvarsi. Tegenungan ei kuitenkaan ollut pahin mitä reissulla tuli nähtyä, sillä roskat tuntuivat olevan ongelma kaikkialla missä oli turisteja. Vesiputous kuitenkin itsessään oli varsin vaikuttava näky ja näkemisen arvoinen.

 

Kaikkea reissusta oli mahdoton saada mahtumaan yhteen postaukseen, joten tässä on noin puolet. Toinen osa Balin reissusta tulossa pian. Siinä tunnelmia mm. Denpasarista, Nusa Lembonganista ja parin vuorokauden seikkailusta, kun yritimme päästä Balilta pois.