Pliisu viisu

Minusta Euroviisuja on ihan hauska seurata, vaikken ole mikään superfani. Eilen en kuitenkaan katsonut semifinaalia, koska en uskonut Suomen mahdollisuuksiin päästä finaaliin. Voisihan kisaa seurata muutenkin, hyviä biisejä bongaillen, mutta minun tunnelmaani latistaa se, jos Suomella ei ole hyvää kappaletta. Look Away on mielestäni tylsä ja kliseinen, ja Sebastian Rejmanin lauluääni ja englannin ääntäminen jättivät toivomisen varaa. Eikä sitä hienoa kuutiotakaan saatu viisuihin mukaan (miksei?!). Siispä blaah. Olen usein suhtautunut Suomen mahdollisuuksiin optimistisesti, mutta samaa fraasia toistava kertosäe, jos sitä nyt sellaiseksi voi kutsua, puudutti minut nopeasti. Siitä tulee sellainen olo, ettei vain ole keksitty enempää sanottavaa. Samasta syystä en yleensä pidä musiikissa mistään na na naa -rallatteluista.

Itse olisin valinnut Daruden kolmesta kappaleesta Supermanin, koska siinä oli mielestäni paras kertosäe ja eniten vaihtelevuutta. En tosin usko, että sekään olisi ollut kärkikahinoissa. Toivoisin Uuden Musiikin Kilpailun palaavan vanhaan systeemiinsä, jossa kilpailu oli kaikille avoin. Se oli mielenkiintoisempaa kuin nykyinen ”kisa”, jossa yksi artisti kilpailee itsensä kanssa kolmella kappaleella. En todellakaan aina ollut tyytyväinen voittajaan, mutta vanhaa UMK:ta oli hauska seurata, ja välillä sieltä löysi kiinnostavia uusia musatuttavuuksia. Sitä paitsi Softengine pääsi sitä kautta viisuihin ja pärjäsi siellä harvinaisen hyvin Something Better -biisillään, josta itsekin pidin. Lisäksi nykysysteemissä minusta tuntuu yksinkertaisesti tympeältä se, ettei kansa saa vaikuttaa esiintyjän valintaan ollenkaan.

Kummasti ne Euroviisut herättävät minussakin tunteita, vaikka suurin osa kappaleista on yleensä aika yhdentekeviä ja suosikkiani rockia siellä on niukasti. Suurena musiikin ystävänä haluaisin, että laulukilpailussa pääroolissa olisi se laulu eikä naapurimaiden suosiminen tai hillitön lavashow – kuution  kaipuustani huolimatta, heh. Totta kai kekseliäs ja biisiä tukeva show on myönteinen asia, mutta joskus se tuntuu nousevan tärkeimmäksi tekijäksi ja siivittävän keskiverron kappaleen voittoon, vaikka parempiakin olisi tarjolla. Mutta kuten todettu, en ole hc-viisufani. Monille heistä lavashow lienee tärkeämpi osa kokonaisuutta kuin minulle.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *