Juttelin ystäväni kanssa niitä näitä kun eteen tuli taas sama asia.Nimittäin suunnaton inhopajatus täysin tuntematonta ihmistä kohtaan. Hän sanoi että ei sillä ole mitään meriittejä, varikkovaimona keikistelee ja on pykännyt pari muksua ja niitä esittelee kovalla rahalla ostetuissa vaatteissa.Että silläkin linnanjuhlien mekolla olisi leipäjonoon saanut monta kassia. En ymmärtänyt aasinsiltaa leipäjonon ja mekon välillä.Enkä ymmärrä vieläkään.

Kun en vaan ymmärrä.Juhlissa oli aika monta muutakin joilla oli hieno mekko.Koetin kovasti kysyä syytä tälle inholle, sitä en oikein saanut.Ainoa selitys oli että kaikista ei voi tykätä.

Ei voi ,eikä tietenkään tarvitse.Mutta miksi kohdistaa tuollaista inhoa täysin tuntematonta kohtaan? 

Mikä saa ihmisen inhoamaan tuntematonta julkisuuden ihmistä ?Miksi jonkun ihmisen pukeutuminen ärsyttää yli kaiken ja jonkun ei?

Mikä saa ihmisen kadehtimaan jotakuta,kadehtimaan niin että sanat muuttuvat myrkyllisiksi ja niitä voi toitottaa mielipidepalstoilla, välittämättä sen ihmisen tunteista vähääkään?

Nimittäin sitä tämä netti on täynnä.Joku julkisuuden henkilö sanoo jotain, pukeutuu jotenkin, möhlii tai antaa vain parin lauseen mittaisen haastattelun ja sitten ”lukijoiden kommenttiosio” on täynnä asiatonta tekstiä.Osa tekee sen ihan omalla naamallaan ja osa verhoutuu nimettömyyden suojiin.

Miksi?

Tämä sama asia näkyy jonkun kuolemasta kertovan artikkelin alla, onnettomuuksista kertovien juttujen alla – ihan joka paikassa.

Miksi täällä kytee sellainen inhon, raivon ja myrkyn ilmapiiri? Eikö olisi helpompaa ohittaa juttu joka ei ole itselle mieluinen tai jättää asiallinen kommentti.Jos politikko on toiminut väärin, kohdistaa kommentointi toimintaan, ei henkilöön.Jos jonkun mielipide ärsyttää, vasta- argumentin jättäminen asiallisesti on täysin mahdollista ilman että hyökkää henkilökohtaisuuksiin.

Kateus, puuttuuko kateellisen elämästä jotain? Mikä saa ihmisen kadehtimaan?

Jokainen on joskus kuitenkin kadehtinut jotakuta.Oma kateellisuuden jakso oli nuorena, ehkä 13 vuotiaasta muutama vuosi eteenpäin.Saatoin olla ilkeäkin siitä yksinkertaisesta syystä että kadehdin jonkun perhettä.Kadehdin sitä että heistä välitettiin kun samaan aikaan omat vanhempani (jotka ovat eronneet) eivät piitanneet tuon taivaallista missä menin.

Mursin kerran jalkani ollessani riekkumassa ystävien kanssa.Alkoholilla oli osuutta asiaan.Kipsi ulottui polven yläpuolelle.

Kun sairaalasta soitettiin kotiin, että täällä olisi tämä tyttö kipsi jalassa, äitini vastasi että tulee kotiin sillä millä on sinne mennytkin.

Enää tuo ei olisi mahdollista mutta silloin oli, ”kultaisella 80 luvulla”.

Olin hyvinkin kateellinen ystäville joiden vanhemmat olivat läsnä.Tai hakivat lapsensa sairaalasta vaikka lapsi olikin mokannut.

Mutta miksi kadehtia vaikkapa formulakuskin vaimoa? Rahaa on, se varmasti helpottaisi omaakin elämää, mutta he ovat kuitenkin ihan tavallisia ihmisiä, omine murheineen.

Jos julkkis möhlii se näkyy pahimmillaan viikkoja lehdissä.Miettikää jos kaikki omat mokat olisivat lehtien palstoilla.

Kyllä, asia kiinnostaa monia, sillähän lehtiä myydään.Minulla on jäänyt tämän asian suhteen mielenkiinto täysin.En lue julkkisten asioista ellei artikkeli ole asiallinen.Minua ei kiinnosta Matin seikkailut tai se kuinka kallis keittiö jollain on.Jos luen jutun jossa joku esittelee vaikkapa uutta kotiaan, ajattelen asian mielummin niin että olen iloinen sen tuntemattoman ihmisen puolesta.

Kuten myöskin ystävien ja tuttavien puolesta.

Kateus on hirveän kuluttava tunne.Kuten myöskin viha.Tai katkeruus.

Käytän energiani mielummin muihin asioihin. Jos hermostun niin hermostun asiasta – eriarvoisuus on yksi isoimmista ärsytyksen aiheista.

Olenko täydellinen? En. Enkä nosta itseäni millekään jalustalle.Siitä kateuden tunteesta pitää vaan päästä itse eteenpäin, kuten vihastakin tai katkeruuden polulta poiketa takaisin paremmalle reitille.Ne ovat tunteita siinä missä suru tai rakkauskin.

Ystäväni myrkynvihreän kateelliset sanat tuntuivat pahalta.Ei niiden kohteen vuoksi, keskustelu oli kahdenkeskinen, vaan ystäväni puolesta.Mikä sai hänet niin vihan ja kateuden valtaan että juuri tuo ihminen on sen kohteena?

Mietin niitä ”olemattomia meriittejä” ja googlettelin kateuden kohteen taustoja, suuri salapoliisi kun olen.Sieltä löytyi aivan tavallisia töitä ja opintoja.Sitten hän meni ja rakastui varakkaaseen formulakuskiin. Kuvissa näyttävät aina hurjan onnellisilta.Toivon että ovat.

Heidän taloudellinen tilanteensa ei ole minulta pois.Palkka tulee aivan jostain muualta kuin suomalaisten veronmaksajien pussista.

Jos olet keksinyt syyn kateudelle, haluaisin kuulla sen.

,