Saako sanoa?
Kuuntelin hetken pääministerin puhetta ja minussa puhkesi pienehkö kapinahenki.Nimittäin nämä päättäjämme ovat unohtaneet kenelle he työskentelevät.
Jos satut olemaan jotakin muuta kuin kohtuullisesti palkatussa työssä, työyhteisön jäsen,et ole olemassa.
Olen elämäni aikana opiskellut noin 22 vuotta , olen ollut työelämässä 11 vuotta, olen synnyttänyt 3 lasta ja hoitanut jokaista sen 3 vuotta kotona.Nyt olen ollut 7 vuotta työkyvytön.
Kun elimistöni petti, luulin että kaikki järjestyy.Minulla ei ollut mitään vakuutuksia, koska oletin etten sellaista tarvitse.En tietenkään, asummehan suomessa. Virhe. Kun lopulta tajusin etten mene huomenna töihin vaan lääkäriin, alkoi odottaminen.Odotin lääkäriaikaa, sain lähetteen, odotin lähetteen menemistä perille ja aikaa erikoissairaanhoidon puolelle.Ja odottaa sainkin! Kun 4 kuukauden päästä pääsin lääkärin pakeille olin kuulemma ihme, ei olisi pitänyt enää pystyä kävelemään.Kävelin kuitenkin.Leikkausaika tulisi kuukauden sisällä.Ei muuten tullut.Tuli 6 kuukauden ja 3 viikon päästä aika ortopedille.Joka korotti ääntään koska toinen lääkäri oli lupaillut jotakin sellaista kuin kuukauden sisllä leikataan.
Eikä leikattu sittenkään vaan sitten odotettiin aikaa toselle ortopedille. Odotettiin , tehtiin työkykyarviota ja odotettiin lisää.(meni 4 vuotta että leikattiin ja arvatkaa menikö se reisille.Kyllä)
Siinä odotellessa loppui sairauspäiväraha aika, siirryttiin hetkeksi kuntoutustuelle kunnes joku KELA:n tai VARMA:n superlääkäreistä paransi minut etäpäivänään. Siirryin työttömyyspäivärahan , mikä tietenkin aluksi oli ihan ok (taloudellisessa mielessä) koska kuuluin oman alani liiton työttömyyskassaan.Mutta eihän sekään ikuisuuksia kestä.
Samaan aikaan monen alan erikoislääkärit totesivat minut täysin työkyvyttömäksi mutta KELA ja VARMA olivat sitä mieltä että ei tipu eläkettä.Tai sitä kuntoutustukea( se määräaikainen eläke).Kun työttömyyspäiväraha liiton puolesta loppui alkoi melkoinen vyön kiristys. Nimittäin Suomi on sellainen maa että työkyvyttömänä olet ei mitään. Olin puolisen vuotta täysin ilman tuloja koska joku hidasteli työmarkkinatuen (se kai se oikea nimitys on) kanssa.Työvoimatoimisto kyllä ymmärsi tilanteen ja sain kuulla niin monesta suusta että olen liian nuori.
Harmi kun elimistöni ei ymmärrä nuoruuttani, menisin nimittäin mielummin töihin kun kärsisin loputtomasta kivusta ja kyvyttömyydestä tehdä asioita joihin jokainen terve ihminen on tottunut.Kuten vaikkapa normaalisti paskalla käyminen tai liikkuminen 100 metriä pidemmälle talosta.Vaatteiden pukeminen aamulla. Lista on melkoisen pitkä mutta äskeisistä voitte aavistella ettei elämä ole kovinkaan hääppöistä.
Että töihin vaan.Kyselin VARMA:sta työpaikkaa, koska he sitä mieltä ovat että työhön kykenen.Ei kuulemma ollut.Heidän palkkaama työelämään kokeilu palvelu henkilö joutui tekemään kotikäynnin koska en kyennyt menemään paikan päälle ja kirjoitti lausunnon etten ole kykenevä työhön.
Yllättäen lausunto ei kelvannut.
Lopulta kirjoitin kansanedustajille, oikeusasiamihelle ja EU:n vastaavaan samalla kun tein ties monennenko valitukseen.Kirjoitin valituksen loppuun myös sen minne kaikkialle olin toimittanut samaisen paperinivaskan ( 2 riisiä meni paperia). 4kuukauden kuluttua minulle myönnettiin takautuva eläke 7 kuukauden ajalta ja jatkoa seuraavan vuoden alkuun.
Kun sitten valitin siitä ajasta mikä jäi edellisen eläkkeen ja tuon 7 kuukauden alkuun, siitä en saanut eläkettä.
Yllättävää on se että siellä välissä olin työkykyinen näiden päättävien elinten mielestä mutta sitten jälleen työkyvytön.Kuitenkin koko sen ajan olin jokaisen erikoislääkärin mielestä työkyvytön.
Kun olet työkyvytön ja ihan oikeasti sairas olet ei-mitään.Vuoden alussa , kun lääkkeiden omavastuu on ”täysi” olen koettanut saada toimeentulotukea koska lääkkeet (1kk) maksavat melkein 700e.Ei tipu.Koska asumme omistusasunnossa eikä lainanlyhennyksiä oteta huomioon.Jäisimme 830e miinukselle jos asuisimme vuokralla mutta koska emme asu niin ei tipu.Vaikka pyysin vain lääkkeitä varten apua.KELA junnasi päätöksen kanssa viimeksi niin kauan että lopulta jouduin jättämään kipulääkkeitä kokonaan pois.Lääkäri oli vihainen ,” sinulla on ne lääkkeet syystä, ei niitä voi jättää pois noin”.Minkäs teet kun pitää syödä ja maksaa esim sähkölasku.
OP ei anna mitään armoa lyhennysten suhteen.Vaikka kuinka selittää ettei nyt ole itsestä kiinni se rahan tulo niin ei, olet jo viimeksi kuluneen 5 vuoden aikana käyttänyt lyhennysvapaata ja vuoden pienempää kuukausierää.
Mikäpä siinä.
Myydään kodin irtaimistoa jotta saadaan ruokaa ja lääkkeitä. Asunto on sellaisessa korvessa ettei se ole myyntimielessä mitenkään haluttava kohde.Lisäksi lama on hieman syönyt arvoa.Näin ainakin OP:n välittäjä ilmoitti arvioidessaan asuntoamme.En näe mitään järkeä siinä että myisimme kotimme tappiolla ja maksaisimme silti lainaa pois.
Siispä saako sanoa? Ei todellakaan ole lottovoitto syntyä suomeen.
Jatkan tätä valitusvirttä toisella kertaa.Nyt menen keittämään puuroa ruuaksi.
Hyvää itsenäisyyspäivää!