Isoäitini halusi välttämättä lähettää minulle orkidean keskelle muuttokaaosta – no hyvinhän se tänne sopii?

Tajusin tänään, että en ole ollut melkein viikkoon enää stressaantunut tai ahdistunut muutosta ja remontista. Siihen voi olla vain yksi syy: kaikki tavarani ovat täällä.

Kaikki tavarani ovat todellakin täällä – täällä jossain. Järjestelin tänään vaatteitani kaappeihini ja vaatehuoneeseen. Vaatteita järjestellessä olisi tehnyt mieli laittaa korkokengät jalkaan ja karata Turun yöhön.

En tiedä, koska kaikki tavarani löytävät niille oikean paikan. Mietin, onko se edes mahdollista? Onko todellisuus kuitenkin juuri purkamattomia muuttolaatikoita ja tavaroita, jotka etsivät paikkaansa? Siinä vaiheessa, kun koti olisi valmis, sieltä muutetaan pois.

Elämä on jatkuva projekti – miksei siis asuntokin?

Tällä hetkellä olen kuitenkin onnellinen. Kaikki seinät on maalattu ja avopuolisoni katselevat vuoroilloin kanssani True Bloodia tai Supernaturalia. Alan olla sitä mieltä, että kommuuniasuminen tuo elämääni parisuhteiden parhaat puolet ja jättää ulkopuolelle ne huonot puolet.

Toivottavasti tämä onni jatkuu myös silloin, kun suihkuverho on paikallaan ja dvd-levyt poissa muuttolaatikoista.