Kuukuppien käyttäjät suhtautuvat kuukuppiin intohimoisemmin kuin useimmat uskontoon. Kuukautiset eivät heidän mielestään enää tunnu miltään, ja kuukuppia ei huomaa mistään. Pisaraakaan ei verta enää lennä, ja kuukautiset ovat kuukauden parasta aikaa. Sen lisäksi kuukupin keittäminen ei ole yhtään vaivalloista, vaan kananmunat keittyvät yhtäaikaa – varmasti vaikka samassa vedessä.

Suhtaudun skeptisesti.

Päätin kuitenkin kokeilla. Tuihan minusta Appletarkin. Seuraava askel olkoon kuukupitar.

Kuukupin käyttämisen opettelu on taatusti vaikeaa ihmiselle, joka inhoaa käytänöllisten asioiden opettelua. Olisin halunnut, että lumilautailutaito ja rullaluistelutaitokin olisivat vain laskeutuneet ylleni ilman sen kummempaa opettelua. Lasken tämän opettelun samaan sarjaan. Enkö voisi vain jo osata ja nauttia niistä hyvistä puolista?

En ole koskaan edes käyttänyt tampoonia. Tästä tulee ihan kamalaa. Tällä asenteella varmaan itken tuntikausia vessanlattialla.

Lupaan raportoida jokaisesta vastoinkäymisestä. Nyt niitä on jo kaksi:

1. En meinannut löytää Ruohonjuurta mistään. Se oli melkoisen hämmentävää, koska olen käynyt siellä useamman kerran. Menin kortteleita ympäri ennen kuin löysin oikean oven.

2. En tiennyt, että kuukuppia varten pitää ostaa joku oma puhdistusnesteensä. Ostin siis pelkän kupin. En voi aloittaa käytön kokeilua ilman nestettä. Arvatkaa huvittaako käydä hakemassa sitä nestettä? Aloitus siirtyköön huomiseen tai ensi kuuhun…