Aamulla aikaisin ennen kello seitsemää…
Ei, minä en ole tulossa jatkoilta. Minä olen lähdössä töihin. 5.40 ei ole millään tavalla inhimillinen aika herätä – silti minulla näköjään on nyt aikaa päivittää tätä palstaa, vaikka normaalisti aamuisin ei todellakaan ole. Se on se, kun yön aikana ei ole tullut tarpeeksi luettavia Facebook-päivityksiä. Kyllä, olen säälittävä.
Tältä näyttää siis tuleva talvi. Aamuisin on niin pimeää, että on perustellumpaa katsoa internetistä säätila kuin kurkata ulos. Koitan painaa korvani vasten parvekkeen ovea, jotta voisin kuulla sateen tai satamattomuuden äänen.
En oikeastaan vieläkään tiedä. Ottaisinko riskin ja lähtisin ilman sadevaatteita? Niiden kokovartalokumien pukeminen on niin raskasta. Hiostavatkin niin kovasti.
Kumisaappaat voisin kuitenkin laittaa, koska pinnoitetut kenkäni ovat niin rumat. Mikään märkyys ei ole pahempaa kuin märät jalat. Illalla sentään pitäisi olla sateetonta. Pääsen juoksemaan.
Yleensä minä pidän syksystä kovasti. Lehtien väriloiste on kaunista ja kaikki vaikuttaa uudelta, tuoreelta alulta. Tänä syksynä en ole vielä oikein kohdannut sitä tunnetta. Nyt on vain sade, eikä lehtikasoja missään!
Jotenkin ei yhtään harmita, että keskiviikkoaamuna saa lentää kohti aurinkoa.