Puoli vuotta vauvan kanssa ja kesäfiiliksiä

Meidän vauva täyttää ensi viikolla puoli vuotta. Siis PUOLI VUOTTA. Tässähän aletaan olla voiton puolella vauvavuodessa. Mihin aika on oikein mennyt? Vauvan taidot lisääntyvät ja kehittyvät hurjaa vauhtia tällä hetkellä. Muutaman päivän sisään meillä ryömittiin, pärskyteltiin suulla ja innostuttiin pallopeleistä iskän kanssa. Makumaailmakin on auennut kiinteiden kanssa.

Yöt ovat olleet alusta asti ja ovat edelleen… Noh, vaihtelevia. Perusyönä heräillään kahden tunnin välein, joskus tiheämmin. Kertynyt univelka on alkanut pikkuhiljaa tuntumaan, mutta jotenkin sitä vaan jaksaa, kun päivän saa käyntiin aamukahvilla ja vauvaa suukottelemalla. Unikoulu on ollut keskustelussa, mutta toistaiseksi se saa vielä odottaa kesäreissujen ja -puuhien vuoksi. Lisäksi täytyisi vielä pohtia, mikä unikoulu tuntuisi sopivalta ja hyvältä meidän perheelle. Ylipäätään mulla on unikoulusta ristiriitaiset fiilikset. Joka toisen (superhuonon) yön jälkeen ajattelen, että toteutetaan unikoulu heti puolen vuoden pamahtaessa mittariin ja joka toisen (semihyvän) yön jälkeen mietin, että kyllä mä vielä jaksan, enkä haluaisi ”ottaa pois” turvaa ja lohtua tuovia asioita (tissi ja syli) vauvalta. Hän on kuitenkin vielä niin pieni. Ja salaa myös toivon, että jotenkin maagisesti yöt  vain alkaisivat paranemaan itsestään. Saa nähdä!

Mikä tähän univelkaan ja omaan jaksamiseen on sitten auttanut? Onhan valvomisella hyvä syy, joten siihen osaa suhtautua positiivisemmin. Ja yllättävää, miten hyvin ihminen pärjää puoli vuotta huonommilla yöunilla. Ihminen taitaa tottua vähän kaikkeen. Hormonit kenties edelleen suojaavat pahimmalta väsymykseltä ja toisaalta: onneksi on kesä ja VALOA! Marraskuussa voisi olla vähän eri fiilikset. Öiden jakaminen puolison kanssa on mahdollistanut sen, että saan itse hieman pidempää unipätkää yöhön. Nukuin yhden yön yksin muualla. Olen myös opetellut nukkumaan päiväunia silloin, kun vauva nukkuu. Siirrettiin vauva omaan huoneeseen, jottemme herättele toisiamme ähinöillämme, puhinoillamme ja kuorsauksillamme. On saatu apua toisilta. Oma psykoterapiani on jatkunut tänä keväänä, jossa olen purkanut mietteitä ja pohtinut ratkaisuja. Oleellisin tekijä jaksamiseen on ollut yksinkertaisesti tilanteen hyväksyminen. Se on tuonut levollisuutta.

Sanotaan, että vauvan kanssa päivät voivat tuntua pitkiltä, mutta viikot, kuukaudet ja vuodet kuluvat nopeasti. Se on totta. Tähän liittyen muutama ajatus äitien kokemasta yksinäisyydestä, josta myös kuullaan puhuttavan. Ymmärrän ainakin osittain mistä siinä on kyse ja uskon, että aika moni kokee sitä. Vaikka saatetaan nähdä ihmisiä ja tehdä asioita, vauvan kanssa kaksin vietettäviä tunteja mahtuu päivään paljon. Siitä ajasta tietenkin nauttii, mutta se herättää myös muita fiiliksiä. En ole varma, onko omat tuntemukseni ennemminkin tylsyyttä vai yksinäisyyttä – vai kenties kumpaakin. Tylsyyttä ei pitäisi ajatella negatiivisena tunteena, sillä sitä on hyvä oppia sietämään ja sitä kautta olemaan läsnä hetkessä.

Mutta ah, miten paljon helpompaa tämä vauvan kanssa oleminen kesällä on! Ei pukemisrumbaa ja tekemistäkin on ihan eri tavalla tarjolla. Helteessä on tosin miinuspuolensa, kun sekä ulkona että sisällä on hiostavan kuuma (hyvä ilmastointilaite hakusessa). Imetys on melko hikistä puuhaa, kun mun ja vauvan hikiset kehot sulaa toisiinsa.

Mitä kaikkea kivaa kesä on tuonut ja on tuomassa:

Ulkona viltillä makoilua vauvan kanssa. Muutama lelu mukana ja kesäisen luonnon ihmettelyä. Parikymppinen minä nautti grillata itseään auringossa. Nykyään varjo on place to be ja aurinkorasva paras kaveri.

Vaunulenkit ja podcastit näillä upeilla keleillä on itselle henkireikä, jätskin tai kahvin kera.

Parvekehengailu vauvan kanssa. Ollaan ulkona, muttei tarvitse LÄHTEÄ ulos.

Lähilammessa pulahtaminen, perhe mukana.

Ensimmäiset leikkipuistoilut ja keinuhetket vauvan kanssa.

Retket ja kaveritreffit ostoskeskuksiin (viilentymään ja fiilistelemään lasten leikkipaikkoja).

Retket ulkona – mihin vain! Saariin, puistoihin, metsiin, rannoille.

Juhlia – häitä ja nimiäisiä! Ihanaa, kun on voinut taas kokoontua rennommin. Toivotaan, että tilanne säilyy tällaisena.

Lintsi!!!

Joogailu parvekkeella. Palava halu löytää arkeen taas oma joogarutiini. Vauvan kanssa tulee tehtyä kaikenlaista jumppaa ja treeniä, mutta nyt on alkanut nousta tarve löytää hetkiä oman kehon, hengityksen ja mielen kanssa rauhoittumiseen, vauvasta irrallaan. 10-15 minuutin harjoitukset on tällä hetkellä just sopivia.

Ihana kesä.