Raskauden loppusuora ja pian koittava synnytys
Tänään pyörähti raskausviikko 37+0 täyteen ja vauva lasketaan siis täysiaikaiseksi! Pari viikkoa sitten neuvolalääkärikin totesi, ettei enää alettaisi estelemään, jos pikkuinen päättäisikin tulla aikaisemmin. Esikoinen syntyi viikkoa ennen laskettua aikaa, joten jäämme jännäämään, miten tämän vauvan kanssa käy. Otollinen aika siis summata ajatuksia tästä raskaudesta, synnytyksestä ja tulevasta elämänmuutoksesta, kohta nelihenkisenä perheenä.
Alle kuukausi laskettuun aikaan, hurjaa! Raskaus on edennyt normaalisti ja vointi on ollut suhteellisen hyvä, etenkin alun pahoinvointi-viikkojen jälkeen. On ollut jopa vaikeaa himmata, vaikka etenkin jo näillä viikoilla se voisi tehdä hyvää. Viime aikoina selkäkivut ovat hieman vaivanneet niinä päivinä, kun olen ollut enemmän vastuussa taaperon hoidosta (onneksi puoliso jäi kesälomalle!). Raskausvatsa on tukevasti asettunut taas eteen terävän mallisesti, kuten esikoista odottaessa, joten se on hieman haitannut menoa. Yöhikoilu on ollut jäätävää, etenkin helteillä. Nyt olen alkanut havaita itsessäni sellaisia fiiliksiä, että on aika asettua ”pesimään”. Ei jaksa tehdä sen ihmeempiä kesäsuunnitelmia, vaan nyt rentoudutaan ja odotellaan vauvan tuloa.
Sain myös nauttia pienestä yllätyksestä, baby showereista! Esikoisen kohdalla minulle järjestettiin perinteiset vauvajuhlat höpsöttely-leikkeineen, jotka olivat silloin ihanat. Tällä kertaa siskoni tiedusteli, haluaisinko juhlat ja vastasin, että pakko ei ole järjestää mitään, mutta jos haluavat, niin jotain pienimuotoista. En osannut yhtään odottaa, kun eräänä lauantaina menin puolipukeissa ovelle ja ystäväni, vauvan tulevat kummit, tulivat sinisten ilmapallojen saattelemana hakemaan minua. Siskoni ja ystäväni suunnittelivat mukavan kesäpäivän kaupungilla: ravintolassa syömistä ja aktiviteettina suklaan maistelua ja valmistamista pienellä suklaatehtaalla. Tällainen konsepti näin toisella kierroksella oli oikein mieluinen, kun oli viettänyt jo ne perinteisemmät juhlat esikoista odottaessa. Kumpikin oikein kiva!
Hankintojen osalta vauvan tuloon valmistautuminen on ollut helppoa, sillä olimme säilyttäneet oikeastaan kaikki vaatteet ja tarvikkeet esikoisen jäljiltä. Koska talvivauvan sijaan saamme tällä kertaa kesävauvan, muutamat kevyemmät vaatekappaleet olen metsästänyt kirpparilta. Varastosta roudattuja vauvan vaatteita sain aikaiseksi pestyä loppukevään aikana. Hoitoalustan olimme heittäneet pois (ehkä hygieniasyistä?), joten sellaisen hankimme. Esikoinen nukkuu vielä pinnasängyssään, joten ajattelimme ainakin alkuun hyödyntää vauvan nukkumisessa esikoisen matkasänkyä. Sitähän ei tiedä, missä tämä tulokas edes suostuu aluksi nukkumaan (tissillä, jumppapallolla hytkyttäen, vaunuissa…), joten ylimääräisen sängyn hankkiminen alkuun tuntuu tarpeettomalta. Sisarusrattaat saamme ystäväperheeltämme. Myös pienemmät tarpeet kotiutumisen ensipäiville ovat valmiina, kuten vaipat (vauvalle ja ITSELLE) ja muut hygieniaromppeet. Pakkasta on pikkuhiljaa täytetty sapuskalla, niin esikoiselle synnytyksen ajaksi kuin ensi päiville vauvan kanssa. Sairaalakassi tuli pakattua muutama päivä sitten, sisältäen montaa eri laatua lakritsia ja salmiakkia, joita mehustelen jos mielessäni.
Eniten vauvan tuloon liittyvissä valmisteluissa on mietityttänyt esikoisen hoito synnytyksen aikana. Isovanhemmat asuvat kaukana, mutta ovat lasketun ajan tienoilla kuitenkin lomailemassa meillä päin. Olemme pyrkineet rakentamaan lähemmäs tukiverkkoja ja tutustuttamaan heitä säännöllisemmin esikoiseemme, jos synnytys lähtisikin käyntiin aiemmin. Olemme myös käyneet puolison kanssa sen skenaarion läpi, jos emme näin lomakautena ehtisikään saada esikoiselle hoitajaa tarpeeksi nopeasti, hoitaisin homman yksin – ja olen ajatuksen suhteen fine. Itsellä mietityttää ihan jo erossa olo esikoisestamme, jos sairaalassa olo venyisi useamman päivän mittaiseksi. Hän on ollut vielä kotihoidossa, joten olen tiiviisti viettänyt hänen kanssaan viimeiset puolitoista vuotta. Esikoisemme on vielä myös niin pieni, eikä esimerkiksi juurikaan puhu, vaikka ymmärtääkin jo paljon puhetta ja tapailee sanoja. Siksi pohdituttaa myös, kuinka hämmentynyt hän on äkillisestä poissaolostamme. Luulen kuitenkin, että kovempi paikka tämä taitaa olla äidille kuin esikoisellemme.
Itse synnytystä kohtaan oma fiilis on luottavainen, rauhallinen ja innostunut. Pieni kutkuttava hyvä jännitys on alkanut hiipiä vatsanpohjaan. Edellinen synnytyskerta on suhteellisen hyvin muistissa, mikä ehkä on helpottanut tulevaan valmistautumista. Siksi en ole etukäteen kokenut niin tarpeelliseksi hakea tietoa, mutta muutamaa synnytykseen liittyvää podcastiä silloin tällöin kuunnellut. Paljon on päässään käynyt läpi edellistä synnytystä. On rauhoittavaa, kun on jonkinlainen synnytyskokemus pohjana. Tämä kertahan voi tosin mennä aivan eri tavalla ja siksi olen myös käynyt mielessäni läpi muita skenaarioita. Synnytystoive-lista jäi viime kerralla kirjoittamatta. Tällä kertaa kirjoitimme sen hyvissä ajoin, vaikkakin toiveemme eivät olleet kummoisia. Se auttoi silti osaltaan orientoitumaan synnytykseen ja listaan tarttuminen tuntui helpommalta, kun oli tuo edellinen synnytyskokemus alla. Luotan omaan kroppaan ja hengitykseen.
On jännittävää nähdä, kuinka perheemme elämä tulee muuttumaan uuden jäsenen myötä. Kuinka esikoinen suhtautuu tilanteeseen? Voi olla, ettei esimerkiksi mustasukkaisuus nosta vielä näin pienellä päätään, mutta varmasti hän tulee olemaan hämmentynyt. Mutta niinhän meillä vanhemmillakin menee aikaa tilanteeseen sopeutumiseen, uudet roolit arjessa hakevat varmasti paikkaa. Myös parisuhteen hoitamiseen täytyy varmasti löytää uusia kikkoja. Miten arki tulee muuttumaan? Todennäköisesti vielä vauhdikkaammaksi! Kahden vaippaikäisen kanssa on takuulla kädet täynnä, erityisesti siinä vaiheessa, kun puoliso palaa töihin. Mutta raskauden edetessä on jo tullut luottavaisempi olo, että kyllä me puolison kanssa tämä homma klaarataan. Loppujen lopuksi siihen, miten kaikki tulee menemään, vaikuttaa niin moni asia: vauvan temperamentti, oma palautuminen, jokaisen perheenjäsenen sopeutuminen tilanteeseen ja keskinäinen vuorovaikutus sekä muut elämän tapahtumat.
Ihanaa, että kesää on vielä jäljellä. Yöheräilykin voi tuntua hieman erilaiselta, kuin tammikuisen vauvan kanssa. Ja ihan vain ulos lähteminenki on helpompaa.
Ihanaa saada vauva.