Baby number 2: raskauskuulumisia
Kesällä meille on syntymässä toinen lapsi. Vau! Meidän ensimmäisestä pikkuvauvasta on kasvanut jo iso taapero ja pian hän saa sisaruksen.
Raskaus on edennyt normaalisti – ja nopeasti! Tai no, taaperon kanssa vietetyn arjen keskellä raskauteen ei ehdi laittaa niin paljoa ajatuksia verrattuna esikoisen odotukseen. Joudun aina tarkistamaan puhelimen sovelluksesta, millä viikoilla olen. Rakenneultra koitti viime viikolla ja vauhdikkaalla veijarilla näytti olevan kaikki hyvin.
Vatsa pullahti ulos jo varhaisessa vaiheessa. Edellistä masua taisi olla tosin vielä jäljellä, sillä viime raskaudesta on lyhyt aika. Tissitkin näyttävät jo siltä, että taas imettäisin. Liikehdintä alkoi tuntumaan tai aloin tunnistamaan sen paljon aiemmin tässä raskaudessa. Pahoinvointia on riittänyt, yötä päivää. Pahimpina päivinä makasin lattialla taaperoa leikittäen ja ruokailuhetkissämme oksensin keittiön roskikseen. Nyt olo on oikeastaan melko hyvä. Vaikka pahoinvointi oli tässäkin raskaudessa voimakasta, oli se kuitenkin lievempää ja loppui aikaisemmin kuin edellisessä raskaudessa.Silloin taisin voida pahoin vielä rakenneultrassakin.
Vaikka raskausoireita on riittänyt, jostain syystä olen kokenut voivani paremmin tässä raskaudessa edelliseen raskauteen verrattuna. Joko olen oikeasti voinutkin paremmin tai sitten edellisen raskauden aikainen työssäkäynti otti veronsa jaksamisesta. Maski naamassa koko päivän eikä mahdollista ottaa tunnin päiväunia. Vaikka vauhdikkaan taaperon perässä pysyminen sekä aktiviteettien toteuttaminen on osaltaan raskasta, voin silti rytmittää päivämme pitkälti haluamallani tavalla. Ja kun hän nukkuu, minä voin nukkua! Tässä vaiheessa raskautta voisin jopa puhua siitä ”energisestä keskiraskaudesta”, josta ei ollut tietoakaan ensimmäistä odottaessa. Voi olla, että esikoista odottaessa varoin liikaakin rasittamasta itseäni. Nyt sen kummemmin ajattelematta pyöritän arkea, teen kevätsiivouksia, työnnän rattaita loskassa ja nostelen taaperoa. Kyllä keho kertoo, jos pitää himmailla.
Mielikin on pysynyt pääosin valoisana, muutamia kiukunpuuskia lukuun ottamatta ja vallitseva maailman tilanne huolestuttaisi ilman raskauden tuomia mielialanvaihteluitakin. Pahoinvointi sai tälläkin kertaa ajoittain epätoivon valtaan ja mielen matalaksi, mutta kun sen oli jo kerran aiemmin läpikäynyt, pystyi helpommin tuudittautumaan ajatukseen sen loppumisesta. Raskauteen liittyy usein huoliajatuksia, eritysesti alkutaipaleelle – meneekö tämä kesken ja onko sikiö terve. Huoliajatuksia on ollut paljon vähemmän tässä raskaudessa. Ehkä sitä luottaa nyt enemmän siihen, että kaikki tulee menemään hyvin, kun alla on kokemus ”päätyyn asti” edenneestä raskaudesta. Lisäksi aiemmin koettu raskaus on vahvistanut tässä raskaudessa sitä ajatusta, ettei sen eteneminen ole omissa käsissä. Myös arki taaperon kanssa pakottaa keskittymään kohdun ulkopuoliseen elämään – välillä ihan unohdan olevani raskaana.
Mietityttävät asiat liittyvät tässä raskaudessa ennemminkin tulevaan: synnytykseen ja arkeen nelihenkisenä perheenä. Miten esikoisen hoito järjestyy synnytyksen alkaessa yllättäen? Miten sujuu mahdollinen usean vuorokauden ero esikoisesta? Mitä jos tästä tuleekin syöksysynnytys? Miten perhedynamiikka muuttuu uuden sisaruksen myötä? Miten se homma oikein pyörii kahden pienen kanssa? Suurimpaan osaan näistä saakin vastauksen vasta, kun tilanteet ovat käsillä.