Huolehditaan myös itsestämme

Herään yöllä neljältä. Maailman tilanne tunkeutuu väistämättä mieleeni. Pandemia. Ilmastokriisi. Sota. Jatkuvaa poikkeustilaa. Surettaa, ahdistaa, pelottaa. Olo on levoton ja epävarma. Millaisessa maailmassa lapseni kasvaa? Onko tätä maailmaa tulevaisuudessa? Miten kaikki pärjäävät? Miten meille käy?

Uutisilta on vaikea välttyä. Toisaalta on hyvä pysyä mukana siinä, missä maailma on menossa, eikä ummistaa silmiään. Kuitenkin omasta hyvinvoinnista on erityisesti nyt, kriisien keskellä, tärkeä huolehtia.

Toiminta

Mihin asioihin pystyn vaikuttamaan toiminnallani? Näihin vallitseviin kriiseihin voin vaikuttaa esimerkiksi lahjoittamalla järjestöihin ja elämällä kestävämmin. Vaikka näin suurien haasteiden edessä omien toimien vaikutus tuntuu pieneltä, on niillä silti vaikutus, pienen pieni. Ainakin tulee tunne, että tekee edes jotain.

Toiminnan kautta voin vaikuttaa myös omaan hyvinvointiini. Rajaan uutisten ja somen katselua, erityisesti iltaisin. Keskityn arjen rutiineihin, lapsen touhuihin, tähän hetkeen. Pidän yhteyttä läheisiini. Teen asioita, joista saan iloa ja mielihyvää. Saunon, ulkoilen, kokeilen uusia reseptejä, käyn ihmisten ilmoilla, uppoudun hyvään sarjaan tai kirjaan. Itsensä hemmottelu on enemmän kuin sallittua.

Mieli

Otan vastaan kaikki ajatukset ja tunteet. Niitä on turha pakoilla tai piilotella, sillä ne ovat aiheellisia ja luonnollisia reaktioita tässä vallitsevassa tilanteessa. Tunteiden ja ajatusten käsittelyn rajaaminen on kuitenkin tärkeää, esimerkiksi tuo alussa mainitsemani neljältä aamuyöllä ei ole paras ajankohta. Asioiden jäsentymätön pyörittely voi käydä raskaaksi. Siksi kirjoitan ja puhun läheisille.

 Keho

Päätä särkee. Kehossa tuntuu kireyksiä. On vaikea rentoutua. Hyvää fiilistä kehossa voin saavuttaa fyysisen aktiivisuuden ja aiemmin mainitsemieni itselleni mielihyvää ja iloa tuottavien asioiden kautta. Mutta huomaan myös liian kovan vauhdin aiheuttavan sen, että hermostoa on vaikea saada rauhoitettua. Vastapainoksi tarvitsen lepoa. Otan päikkärit. Muutaman minuutinkin mittainen hengitys- tai rentoutusharjoitus tai piikkimatolla makoilu vapauttaa jännitystä.

Se mitä ainakin voi tehdä,

on pitää itsestämme ja toisistamme huolta.