Kaamoksesta kaveri

Elellään sitä aikaa vuodesta, kun tekisi mieli vetää peitto korviin ja uinua talviunta kevääseen asti. Kaamos – jotenkin se yllättää joka vuosi. Iltapäiväpimeyden saapuessa ei meinaa saada enää itseään tekemisen pariin. Unentarve lisääntyy. Mieliala voi laskea. Miten kaamosajan kanssa tullaan toimeen tai jopa kaveriksi?

Aikaisin pehkuihin ja päikkärilupa

Raskauden aikana en ole jaksanut valvoa kymppiuutisiin asti. Nukkumaanmenoaika on ollut yhdeksältä, välillä aiemminkin. Alkusyksystä yöheräilyt alkoivat viedä jossain vaiheessa puhtia päivästä. Kurkkasin peiliin ja aloin miettiä, mitä itse voisin tehdä uneni parantamiseksi. Tyylikkäästi sanottuna aloin siis parantaa unihygieniaani. En häslää iltaisin, vaan rauhoitan toimintani käymällä esimerkiksi lämpimässä suihkussa. En näprää puhelinta nukkumaan mennessä, enkä vilkaise sitä yöllä vessareissujen yhteydessä. Tässä tosin huijaan välillä, jos valvon useamman tunnin jaksoja – ei hyvä. Tuuletan makkarin illalla. Menen nukkumaan, kun nukuttaa, enkä sinnittele telkkarin parissa. Näin voi tehdä päivälläkin! Ottaa sohvalla nokoset, jos siltä tuntuu. Ei tarvitse sinnitellä hereillä.

Tänne sitä mässyä!

Pimeys laiskottaa ja herkkunälkä iskee. Sallivuus on tähän vuodenaikaan mun teema ruokailussa. Pyrin toki syömään terveellisesti ja pitämään yllä säännöllistä ruokarytmiä. Mutta tarvitseeko aina kokata itse? Jos pitkän työpäivän jälkeen kokkaaminen ei nappaa, on ok tilata kotiinkuljetuksella tai valita kaupasta valmisateria. Makeannälkään marjat ja hedelmät ovat nappivalinta – esimerkiksi sitrushedelmät ovat maukkaita nyt ja kesällä pakastetut mansikat! Tähän vuoden aikaan olen kyllä lepsu herkuttelussakin, eli kyllä vedän antaumuksella sen jätskipönikän, jos siltä tuntuu.

Pysähtyminen – mitä mulle kuuluu?

Pimenevä syksy ja lähestyvä vuoden loppuminen on hyvää aikaa pysähtyä itsensä ääreen. Kotona vietetty aika voi nostattaa itsessä erilaisia ajatuksia ja tunteita. Pimeys saattaa tehdä mielen alavireiseksi. Itselläni herää usein tähän aikaan myös muistoja mielen päälle. Nostalgia-fiilistelyt käynnistyy. Fiiliksiä käsittelen esimerkiksi vanhoja kuvia selaamalla, kirjoittamalla ja kuuntelemalla musiikkia. Tekee hyvää käpertyä itseensä. Tunnustella miltä tuntuu, kuunnella mitä päässä kuuluu.

Tunnelmaa ja hyggeilyä

Kattovalojen valaistus on kuivakka. Kynttilät ja tunnelmavalot kehiin! Näiden avulla kotona olosta tulee viihtyisämpää. Laitan diffuuserin puhaltamaan kardemumman tai laventelin tuoksua. Käperryn sohvan perukoihin pehmeän viltin alle. Hörpin ehkä teetä tai glögiä.

Pientä puuhastelua

Kun iltapäivän pimeys iskee, on saattanut olla ristiriitainen olo siitä, että toisaalta ei jaksaisi tehdä mitään, mutta toisaalta taas se passiivinen makoilu ja ruutujen tuijottelu puuduttaa. Tähän tunteeseen käy hyvin aseeksi pieni kevyt puuhastelu, joka ei ole tehokasta toimintaa. Esimerkiksi palapelin kokoaminen, podcastien kuuntelu, ristisanojen täyttäminen tai kirjan lukeminen toisaalta aktivoivat, mutta silti rauhoittavat mieltä.

Kaverihetkiä ja lempeä

Vaikka tekisi mieli eristäytyä omaan talvipesään, ihmiskontaktit kuitenkin virkistää. Soitan läheisille videopuheluita ja höpötän ryhmächatteihin ääniviesteillä kuulumisia. Käyn ystävällä teellä tai lähdemme uhmaamaan synkkyyttä kävelyn merkeissä. Jostain syystä keskustelut kehkeytyvät diipeiksi – samalla tapaa kuin ne hetket itsensä kanssa omien ajatusten seurassa. Hivuttaudun puolison kainaloon ja hipsuttelemme toisiamme – tämä on parasta lääkettä.

Ai niin! Se liikkuminen ja ulkoilu

Raskausajan liikunta on omalla kohdallani ollut hyvin kevyttä. Kevyt liikunta soveltuu mielestäni myös pimeään vuoden aikaan. Millaisesta liikunnasta minulle tulee hyvä mieli? Mitä kehoni tarvitsee tänään? Miten liikkuminen ei olisi pakollista suorittamista? Kaamos ja loppuvuoden työkiireet kuormittavat ihmisiä jo sen verran, että niiden päälle tehokas suorittaminen liikunnan puolella voi kostautua. Happihyppely tekee aina hyvää. Voisiko kuitenkin juoksemisen sijaan tänään kävellä? Voisiko tietokoneen näpyttelystä seuranneet hartiajumit rentouttaa venyttelyllä ja liikkuvuudella kuntosalirääkin sijaan? Olisiko siinä tarpeeksi aikuiselle liikettä, jos peuhaisi lasten kanssa yhdessä leikkipuistossa?

Sallivuus – entä jos nyt saisikin vain olla?

”Pitäisi”. Hyi mikä sana. Mitä jos ei pidä? Mitä jos nyt saisikin vain olla? Saisikin olla vähän väsynyt, alakuloinen, hidas, tehoton, päämäärätön haahuilija. Sallia itselleen lepoa, herkuttelua ja mahdollisimman paljon mielekästä tekemistä.

Kohta on jo joulu. Sitten alkaakin jo uusi vuosi. Ja pian onkin jo kevät.