Omat rajat – parasta itserakkautta

Rajat on rakkautta, kuuluu kuuluisa lasten kasvatuksellinen ohjenuora. Parasta rakkautta itseä kohtaan on asettaa rajoja myös itselleen.

Omat ajatukseni

On sanomattakin selvää, että ikävyyksien ja huolien vatvominen pään sopukoissa uuvuttaa ja ahdistaa. Myös myönteisten asioiden liika pyörittely voi saada kierrokset hyrräämään täysille, jolloin rentoutuminen voi olla haastavaa. Esimerkiksi inspiroivan työprojektin työstäminen ajatuksissa vapaa-ajalla voi vaikeuttaa yöunia tai läsnäoloa läheisten kanssa. Oman ajattelun rajaaminen voi tuntua hyvinkin haastavalta, mutta tätä kannattaa harjoitella.

Varmaankaan koskaan omia ajatuksia ei voi täysin kontrolloida (tai pitäisi ehkä kysyä mestari-meditoijan mielipidettä). Eikä tarvitsekaan! Tärkeä olisikin oivaltaa, että ajatuksia tulee ja menee. Niihin ei tarvitse juttua. Niiden mukaan ei tarvitse toimia. Joskus nimittäin ajattelin, että ajatus on yhtä kuin totuus ja sen mukaan minun tulisi toimia. Ajatukset voivat lennellä pääni ympärillä lintujen tavoin, mutta annanko niiden tehdä pesän?

Ajatusten hallitseminen lienee tosiaan mahdotonta ja puhuisinkin mieluummin ajatusten johtamisesta. Ajatukset eivät vie minua, vaan minä johdan niitä. Ensiksi ajatukset tulee hyväksyä. Ei pidä ajatella, että ajatukset olisivat esimerkiksi pahoja – ne ovat vain ajatuksia. Kaikkia ajatuksia saa tulla ja niille voi sanoa heipat ja antaa mennä. Tuoreena äitinä mieleen on tullut jos jonkinmoisia yllättäviä ajatuksia ja välillä ne ovat negatiivisia. Näiden negatiivisten ajatusten (ja tunteiden) ilmeneminen on tuonut esiin uusia puolia itsestä. Uuden hyväksyminen on työstön alla.

Omia ajatuksia voi tarkastella kriittisesti ”ulkopuolelta” – Ostanko tämän ajatuksen? Onko se totta? Eräänä iltana itkevän vauvan nukutuksen venähtäessä soimasin itseäni epäonnistumisesta ajatuksissani aika rankasti. Ja sitten sen päälle ruoskin itseäni siitä, että miksi ajattelen näin negatiivisesti. Pääsin eteenpäin, kun kysyin itseltäni, että viekö näiden asioiden ajattelu minua yhtään eteenpäin? Vastasin itselleni ei. Olonihan vain paheni entisestään syyllistävistä ajatuksista muutenkin tiukassa tilanteessa. Ajatusten johtamisen työkaluna olen käyttänyt myös STOP-menetelmää. Yksinkertaisuudessaan sanon mielessäni STOP, kun ajatukset lähtevät laukalle. Pyrin samalla ohjaamaan ajatukset toisaalle. Onnistuu vaihtelevalla menestyksellä.

Oma toimintani ja toimintatapani

Omien rajojen asettamiseen voi liittyä myös oman toiminnan ja toimintatapojen rajaaminen. Tämä voi näkyä arjessa esimerkiksi omien menojen karsimisessa – kaikkeen ei ehdi tai jos ehtii, niin puolittaisesti. Voi olla hyödyllistä tarkastella, mihin aikansa arjessa käyttää ja tätä mukaan rajata pois sellaista, mikä vie tuhottomasti aikaa ja on pois muulta tärkeältä (somen selailu!). Työssä oman toiminnan rajaaminen voi näkyä työajassa pysymisessä ja taukojen pitämisenä sekä siinä, että fokusoi tekemistään olennaisiin asioihin, eikä käytä älyttömästi aikaa pikkusälään.

Reagoin itse melko vahvasti asioihin, joten olen hyvinvointini vuoksi joutunut pohtimaan kuinka puran näitä elämän pattitilanteita järkevällä tavalla. Aiemmin, kun elämässä tuli eteen mullistavia tapahtumia, täytyi tapahtunutta päästä puimaan viidelle eri kaverille puhelimessa. Puhuminen on ollut mulle aina keino selvitä eteenpäin vaikeista tilanteista. Mutta sillä on ollut kääntöpuolensa: asian jauhaminen uudestaan ja uudestaan saattaakin lisätä ”kierroksia” ja juttu jää loopille omaan päähän. Ei pääsekään eteenpäin, kun asiaa toistuvasti tilittää ystäville. On hiuksen hieno ero asian käsittelyn ja asian ylitsevuotavan jauhamisen välillä. Tässäkin olen hyödyntänyt STOP-menetelmää puolison kanssa, kun itsellä oli pahin myllerrys-kausi meneillään. Sain puhua päässä pyörivistä ajatuksista hetken ajan ja kunnes puoliso huomasi, että kelat olisi hyvä saada poikki, totesi hän ”STOP, voit puhua vielä minuutin tästä ja sitten siirrytään eteenpäin.” Näin hän tuki minua rajojeni asettamisessa.

Rajat suhteessa toisiin

Miten vaikeaa onkaan sanoa ei. Toisella taustalla voi olla miellyttämisen tarve, toisella suorittamisen tarve. Lyhyt ja ytimekäs sana harjoiteltavaksi työssä ja ihmissuhteissa. Joskus on kirpaissut, kun olen kieltäytynyt ystävän tapaamisesta väsymyksen vuoksi tai työasiasta kalenterin ollessa täynnä. Harjoittelu on tuottanut tulosta, sillä nykyään ei’ittely on piirun verran helpompaa.

On myös tärkeää rajata sitä, kuinka paljon antaa toisten mielipiteiden vaikuttaa itseensä. On hyvä tiedostaa, antaako toisten mielipiteiden ohjailla omia valintoja liikaa. Erityisesti, jos on itse toisten miellyttämiseen taipuvainen tyyppi. Toisten mielipiteet saavat herättää tuntemuksia, mutta on hyvä tarkkailla, jääkö tunne itseen jumiin. Muutenkin ympäristön tunnetilojen vaikutusta itseen kannattaa tarkkailla. Työpaikalla jollain on huono päivä ja laukoo suustaan typeryyksiä – annanko toisen tunteen vaikuttaa minuun ja pilata päiväni?

Joskus omia ihmissuhteita on syytä tarkastella kriittisesti – parisuhdetta, ystävyyssuhdetta tai vaikkapa suhdetta omiin vanhempiin. Voinko tässä ihmissuhteessa hyvin? Ottaako se enemmän kuin antaa? Muutanko jotain omassa toimintatavassani suhteessa toiseen ihmiseen tai suhtautumistani häneen, pyydänkö häntä muuttamaan toimintatapaansa vai luovunko ihmissuhteesta kokonaan? Suhdetta omiin vanhempiin voi esimerkiksi rajata siten, ettei kysy vahvistusta tai ”lupaa” oman elämän päätöksiin. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, saatamme tehdä sitä vielä aikuisenakin. Rajausta voi tehdä myös siten, ettei ota kantaakseen vanhempiensa murheita ja taakkoja, mikä päteekin kaikkiin ihmissuhteisiin.

Rajojen asettaminen voi tuntua epämukavalta, jopa ahdistavalta.

Mutta se on itsensä välittämistä. <3