Tag: vanhemmuus

Tänään pyörähti raskausviikko 37+0 täyteen ja vauva lasketaan siis täysiaikaiseksi! Pari viikkoa sitten neuvolalääkärikin totesi, ettei enää alettaisi estelemään, jos pikkuinen päättäisikin tulla aikaisemmin. Esikoinen syntyi viikkoa ennen laskettua aikaa, joten jäämme jännäämään, miten tämän vauvan kanssa käy. Otollinen aika siis summata ajatuksia tästä raskaudesta, synnytyksestä ja tulevasta elämänmuutoksesta, kohta nelihenkisenä perheenä. Alle kuukausi laskettuun aikaan, […]

  Lapsemme täytti vuoden tammikuussa. Harjoittelen vielä, etten kutsuisi häntä enää vauvaksi – vaan taaperoksi, lapseksi? Mitä kaikkea se vauvavuosi sitten sisälsi? Haastava paketoida vuosi, jossa ehtii tapahtua niin paljon, mutta toisaalta päivät muistuttavat toisiaan. Yöheräilyjä, valvomista. Päivärytmin pähkäilyä. Tapaturmien estämistä. Puolisolle tiuskimista. Rintaraivareita. Säätöä ja kikkailua ruokailutilanteissa. Hitaasti kuluvia tunteja. Itkua – äidin ja […]

Meidän vauva täyttää ensi viikolla puoli vuotta. Siis PUOLI VUOTTA. Tässähän aletaan olla voiton puolella vauvavuodessa. Mihin aika on oikein mennyt? Vauvan taidot lisääntyvät ja kehittyvät hurjaa vauhtia tällä hetkellä. Muutaman päivän sisään meillä ryömittiin, pärskyteltiin suulla ja innostuttiin pallopeleistä iskän kanssa. Makumaailmakin on auennut kiinteiden kanssa. Yöt ovat olleet alusta asti ja ovat edelleen… Noh, vaihtelevia. […]

Äitiys on tuonut mukanaan melkoisen tunne-coctailin. Väsymys, hormonit ja muuttunut elämäntilanne sekä identiteetti aiheuttavat myllerrystä mielessä. Yllätyksenä on tullut näiden tunteiden voimakkuus. Sen lisäksi, että tunteet tuntuvat järisyttävällä tavalla, ne saattavat purskahtaa ulos salaman nopeasti. Näihin omiin tunnereaktioihin on ollut itsellä totuttelemista. Miten ne omat rautaiset hermot ei nykyään aina kestäkään? Ärtymys, turhautuminen, ahdistus, suru, […]

Tammikuun alussa musta tuli äiti ja kuinka ollakaan vauva-arkea on vierähtänyt jo kuukausi. Vaikka vauvan saaminen ja hoitaminen on tuntunut luonnolliselta, on kuitenkin jollain tapaa vielä vaikea käsittää, että olen äiti. Ehkä sen tajuaa viimeistään sitten, kun kuulee tuon sanan pikkukaverin suusta. Tuntuu, että olen edelleen minä, mutta toisaalta omassa identiteetissä on tapahtunut jotain mullistavaa. […]