Monet ikimuistoisimmista asioista elämässä ovat ilmaisia. Kokeakseen yhden kannattaa suunnata Berliiniin.

Lähdimme tyttöystäväni kanssa moikkaamaan hänen vaihtarivuottaan Hampurissa viettävää Noora-siskoaan ja suuntasimme matkamme Berliiniin.

Huikean viikon viimeisenä päivänä suuntasimme urbaanille tutkimusmatkalle. Määränpäänä Spreepark, 13 vuotta hylättynä uinunut huvipuisto. 

Junamatkan (Plänterwaldin asema) päätteeksi löysimme suuren puiston uneliaan lähiön reunalta. Kiertelimme ensin tutkimassa aluetta ja sitä vartioivia aitoja. Suurimmasta osasta muista harvoista paikallaolijoista huomasi, että he olivat samalla asialla. Yllättävän kansainvälinen kattaus ihmisiä tänne keskelle ei-mitään.

Pääportin vasemmalla puolella olleessa puuaidassa löysimme hyvän ylityskohdan poikkipuineen. Saana ja Noora osoittivat myös, että Birkenstockit jalassa kiipeäminen onnistuu. Tyyli ennen kaikkea!

Sisään päästyämme kiersimme puistoa myötäpäivään avaraa keskiaukeaa kiertäen. Pääportin eteen parkkeerattu auto oli nähtävästi hämäystä, koska emme (onneksi) nähneet vartijoita.

Spreeparkissa järjestettiin tämän vuoden alkuun asti opastettuja kiertokäyntejä, jotka loppuivat, kun Berliinin kaupunki osti alueen omakseen. Useilta paikallisilta kuulimme, että paikan vartijat eivät ole järin hyväntahtoisia ja takavarikoivat kamerat ja deletoivat puistossa otetut kuvat kiinnijäädessä. Kannattaa siis olla varuillaan. Kansainvälinen peacemerkki tuntui olevan ihmisiä kohdattaessa hyvä merkki viestimään tutkimusmatkailusta.

Retki Spreeparkkissa muistuttaa, että kyllä me ihmiset täällä aika luonnon armosta elämme. Sammakot ovat vallanneet puiston vesialueet ja jatkuva kurnutus toimii taustamusiikkina kävijöille.

Kymmenet ja kymmenet joutsenveneet tarkkailivat puiston rauhaa.

30 hehtaarin puisto oli parhaimmillaan viihdyttänyt yli puoltatoista miljoonaa kävijää vuosittain.

Useat puurakenteet alkavat olla romahdusherkässä kunnossa, ja sen verran täynnä reikiä, että tarkkaavaisuus kannattaa säilyttää.

Matkalla olimme naureskelleet miten kuumottavaa olisi, jos joku puiston laitteista alkaisi yksinään toimia. Olikin hyytävältä huomata yksinäisen maailmanpyörän pyörivän autiossa puistossa. 

Outo fakta: Spreeparkin omistaja Norbert Witte jäi kiinni kiinni salakuljetettuaan 160 kiloa kokaiinia Perusta Saksaan piilotettuna lentävä matto -laitteen rakenteisiin.

Alue oli yllättävän laaja, ja koko kierroksessa hujahtikin useampi tunti. Ja jännitystasot pysyivät korkealla. Todellakin ikimuistoinen kohde!

Huvipuistokiipeilyn jälkeen oli hyvä suunnata testaamaan Lily Burgerin kehuttuja hampurilaisia. Vegaaniset ”bacon & cheese” -burgerit seitanpihvillä olivat yksikertaisesti hemmetin hyviä. Kookkaita, rapeita, tuoreita ja tuhteja. Paikassa ei myyty olutta, mutta myyjä ohjeisti hakemaan viereisestä juomakioskista omat juomat ruuan oheen. Eri reilu meininki. Berliner Pilsner sopi burgerin oheen enemmän kuin hyvin.

Ai juma! Prost!