Elää ja syödä Kööpenhaminassa
Meille on tyttöystäväni kanssa muodostunut perinteeksi suunnata alkuvuodesta tarkan markan viikonloppumatkalle ex- ja nykyisten työhuonekavereidemme Moonan, Maijan ja Tomin kanssa. Tänä vuonna suuntana oli Kööpenhamina. Edes myrskytuulet ja harmaa ilmasto eivät saaneet hymyä hyytymään.
Nørrebrossa sijaitsevasta puurobaari Grødistä (▼) oli hyvä aloittaa. Sympaattinen piskuinen paikka ja lämminhenkinen palvelu. Paahdettu hasselpähkinä-päärynä-lakritsi-puuro ja kipakka lemonade olivat hyvä suoja kylmää vastaan.
Jægersborggade-katu oli täynnä hienoja pieniä paikkoja: Æter Recordsissa (▼) soi Turkulaisen Kiila-yhtyeen levy ja kaupan omistaja Mikkel intotui kertomaan rakkaudestaan suomalaiseen Fonal -levy-yhtiöön, jonka julkaisut olivatkin hyvin nostettu esiin valikoimassa. Lähtiessä mies antoi minulle ”flyeriksi” Twirly Mist -aliaksen alla tekemänsä seiskatuumaisen. ”Smells a bit like Black Dice, Swans and Einsturzende Neubauten.” Jægersborggadella oli myös riemastuttavan sekava kirjakauppa (▼▼) (jonka nimeä en muista). Sekä englanti-hylly että vinyylivalikoima oli valittu tyylillä ja hinnat olivat edulliset. Piskuisessa toffeetehdas ja -myymälä Karamelleterietissa pääsi näkemään, miten vanhan koulukunnan tyyliin työstetään toffeekarkkeja.
Assistensin hautausmaa (▼) on vierailemisen arvoinen paikka. Täällä lepäävät mm. Kierkegaard ja H. C. Andersen ja vanhan ajan koristeellisen hautapaikat ja taidokas puutarhurityö kohtaavat. Lämpimämpään aikaan olisi kookasta puistoa kiertänyt mieluusti laajemminkin, mutta vaakasuora jäätävä tihku sai suuntaamaan kohti Torvehallernen kauppahalli-aluetta. Vuonna 2011 avattu, kahdesta hallista ja niiden väliin jäävästä ulkoilmatorista koostuva alue oli tyylikäs tulkinta siitä, mitä 2000-luvun kauppahalli voi olla.
Illalla suuntasimme ruokailemaan Halifax-burgeriravintolaan (▼). Eipä ollut paikkaa suotta kehuttu. Syömäni København hernepihvillä oli taivaallinen. Ja todella kookas. Ennen burgereita kävimme läheisessä Nutid-hyväntekeväisyysbaarissa. Vapaaehtoisvoimin pyörivä ravintola lahjoittaa tuottonsa lyhentämättömänä hyväntekeväisyysjärjestöille. Todella leppoisa kaksikerroksinen paikka. Väkisinkin tuli mieleen, olisiko vastaava konsepti mahdollista koto-Suomessamme, vai onnistuisivatko pikkusieluiset virkamiehet löytämään tavan kieltää tämänkaltainen rahankeräys hyvään tarkoitukseen.
Lauantain aloitimme hostellin höttösämpylä- ja sokerimysliaamiaisen jälkeen Tutein & Koch -kaupasta (▼). Kyseessä on todellinen taide- ja toimistotavarataivas. Iso liike täynnä kaikkea kuviteltavissa olevaa materiaalia ja raaka-ainetta taiteilua, kotia ja työhuonetta ajatellen. Täältä löysin Moleskinen hienon uutuuden oluen ystävälle: Beer Journalin.
Oli mukava huomata, että Kööpenhaminassa oli aivan keskusta liepeillä harvinaisen paljon pieniä yksityisiä sisustus- ja designliikkeitä…
…kuten esimerkiksi Liebe (▲) ja Stilleben (▼).
Amagertorv-keskustorin laidalla sijaitseva Hayn monikerroksinen lippulaivaliike oli hieno. Vieressä sijaitsevan 1800-luvulla perustetun Illum-tavaratalon alakerran leipomo-osasto ja Simply Chocolaten suklaakauppa ovat tutustumisen arvoisia. Pilestræde-kadulta löytyvä hienon Norse-merkin liike on myös visiteeraamisen arvoinen. Lähistöltä löytyy myös Urban Outfitters, jossa kaikki omana aikanaan uuttaluovat ja hienot jutut kastroidaan hikipajoissa tuotetuksi krääsäksi. No, täytyyhän nykyajan junnujen toisaalta jostain saada vihiä aidoista asioista.
Kööpenhaminan katukuvasta löytyy yllättäviä koristeellisuuksia.
Vaakatasossa satanutta räntää uhmaten kävelimme Designmuseolle kuumalle kaakaolle. Mmm. Designmuseon perusnäyttely oli mielenkiintoinen ja saimme vielä alennusta sisäänpääsystä, koska sulkemisaikaan oli enää kolme varttia. Paluumatkalla poikkesimme Magasin-tavaratalossa, jonka pohjakerroksen lehtiosasto oli valikoimaltaan vakuuttava. Hyvä paikka tappaa aikaa samalla kun seurueemme naisjäsenet tutustuivat vaateosastoihin. Magasinin ruokaosasto on myös visiteeraamisen arvoinen. Tuotteiden esillepanosta voisivat kotomaamme ruokakaupat todellakin ottaa oppia. Pääsin myös starttaamaan ostamani Beer Journalin kaupasta löytyneellä Mikkellerin Mad3 Weed Beer:llä. Oikein mukava tuttavuus.
Hyytävä Adam Oehlenschlägerin patsas vartioi Kuninkaallisen teatterin edustaa (▼).
Illalla suuntasimme Kødbyn alueelle. Motherin pitsat olivat saaneet niin kovaa suitsutusta, että suuntasimme sinne. Vanhaan teurastamoon rakennettu ravintola oli tyylikäs, todella täynnä ja tunnelmaltaan rento. Väkisinkin mieleen kyllä juolahti, kauanko kestää, ennenkuin nyt vahvasti pinnalla oleva laattaseinä-estetiikka kokee inflaation. Motheriin ei oteta pöytävarauksia iltakahdeksan jälkeen, koska omistaja haluaa paikalle saapuvien asiakkaiden olevan tasa-arvoisia. Arvostan. Pizzantekijöiden todelliset taidot punnitaan pelkistetyissä lätyissä, joten valitsin juustovapaan margaritan. Hapan pohja oli erinomainen, ja pizza muutenkin todella toimiva. Ruokailun jälkeen kiertelimme aluetta ja päädyimme Joleneen, joka olikin kaljabaari parhaasta päästä. Sielukasta dj-toimintaa, mukavan räjähtänyt ympäristö, rentoa kävijäkuntaa ja yhdentoista jälkeen tanssilattialla yhtä villi meno kuin kotoisessa Dynamossa kolmelta aamuyöllä. Näin sitä pitää.
Olimme kuulleet kavereiltamme, että Rizraz on hyvä ja edullinen valinta brunssipaikaksi. Asia oli juurikin näin (▼). Tuhdilla, falafelien tähdittämällä aamupalalla oli hyvä lähteä tutustumaan matkamme odotetuimpaan paikkaan.
Etukäteen kaikki vanhemmistani lähtien, olivat hehkuttaneet nykytaidemuseo Louisianaa. Kannatti uskoa.
Junamatkan päässä, keskeltä idyllistä omakotitalo-aluetta löytynyt käärmemäinen rakennus kätki sisäänsä patsaspuiston ja oli arkkitehtuuriltaan todella huikea kokemus.
Louisianan patsaspuistossa Juutinrauman salmi kuohui vaahtopäitä ja tuuli meinasi varastaa pipot päästä (▲).
Etukäteen vähän mietitytti, saisiko naparetkeilystä ja pohjoisnavasta aikaiseksi säväyttävän näyttelyn. Epäilykseni osoittautuivat turhiksi. Huikean hienosti kuratoitu Arktis -näyttely oli todella vaikuttava kokonaisuus. Kun seurasi Salomon Andréen kuumailmapalloretkikunnan jäätyneiden ruumiiden luota 33 vuotta valloitusretken jälkeen löytyneitä 93 valokuvaa aikajärjestyksessä, oli kokemus varsin hyytävä. Myös venäläisen valokuvaajan Evgenia Arbugaevan (s.1985) kuvat Sipeariassa sijaitsevan kotikylänsä Tiksin nykyelämästä jäivät vahvastyi mieleen.
Arktis oli niin komea kokonaisuus, että toisena päänäyttelynä ollut Jorn & Pollock – A Meeting Of Giants jäi väkisinkin kakkoseksi. Vaikka Pollockin räjähtävän voimakkaita töitä tutkikin livenä mielellään.
Louisianan peruskokoelmaan kuuluva Kusaman Gleaming Light of the Souls oli ikimuistoinen kokemus (▼). Veden täyttämään peilihuoneeseen rakennetun valo-installaation sisuksissa olisi mielellään viettänyt pidemmäksikin aikaa, kuin sääntöjen mukaiset kaksi minuuttia. Kymmenien ihmisten jono ei antanut tähän mahdollisuutta.
Tämä oli hieno päätös matkalle.
Lentokentällä kävimme vielä Joe & The Juice -mehu/smoothiebaarissa. Paikan konsepti on omalaatuinen: työntekijät olivat nuoria puntattuja miehiä, työasuna käärittyhihaiset t-paidat ja vihannesmehuille on annettu nimiä kuten Sex me up ja Hangover Heaven. Vitamixit pörräsivät, geneerinen house pauhasi liian lujaa ja mehut olivat todella hyviä. Jos tälläinen konsepti saa uutta jengiä innostumaan mehuista ja smoothieista, niin hyvä homma.
Kööpenhamina oli mukava yllätys. Jylhä arkkitehtuuri miellytti silmää, yleinen hintataso ei ollutkaan Suomea kalliimpi ja yllättävän kompakti koko mahdollisti kävellen liikkumisen keskustan ympäristössa. Kaupungin pyörätieverkko on todella toimiva, joten ensi kerralla pitää tulla lämpimämpään vuodenaikaan tutustumaan kaupunkiin fillaroiden. Silloin haltuun myös Christiania ja Superkilen! Ou jee.