Deko kävi kotonamme

Normaalisti en Mies ja elämän tiimoilta käsittele työasioitani, vaan keskityn muihin hienoihin asioihin elämässä. Mutta Dekon juttu käsittelee enemmän kotiamme kuin työtä, joten ajattelin jakaa sen poikkeuksena sääntöön.

Vanhempani ostivat vuosia sitten talon, jonka kellarissa Tapiovaaran kalusto olivat maanneet vuosikaudet. Saimme ne heiltä. Kiitti porukat! Lokki-valaisin löytyi Turkulaiselta kirpputorilta. Kiinnikkeen kohdalla yläosassa (katseelta näkymättömissä) oli naarmu, jonka ansiosta hinta oli meille sopiva 80 euroa. 

Kuvaussession jälkeen tapahtuneen seinien ja katon maalauksen jälkeen talomme on nykyään entistä ehompi. Eteinen on edelleen suhteettoman suuri, mutta mukava.

Keittiömme Porin Valun hella on todellista hyvää suomidesignia: toimintakuntoisena jo yli 70 vuotta. 50-luvun Askon sohvakalusto löytyi nettihuutokaupasta ja noudettiin pahamaineisen Motelli Syvälammen lähellä sijainneesta maalaistalosta Suomusjärveltä. Vielä kun joskus oppisi soittamaan bassoa, niin voisi perustaa haaveilemani noiserock-bändin.

Muutin 16-vuotiaana yksinäni asumaan. Ensimmäinen kämppäni oli perhetuttujemme autotallissa sijainnut keittiötön yksiö. Sähköisellä keittolevyllä nuudeleita keitellen aloitin lukion ja harjoittelin aikuisuutta. Makuuhuoneen ikkunalla patsasteleva rujo paha poika on seurannut minua kaikissa asunnoissani vuosien varrella. Vaneritaulun on tehnyt ihana Maija Fredrika.

Sittemmin työpöytä on siirretty työhuoneellemme, ja sen tilalle on tullut tyttöystäväni vaaterekki. Rautasängyn ostivat vanhempani romaniäijän auton lavalta Porin kaatopaikalla 70-luvulla. Tuoli löytyi koulumme roskalavalta, jonne oli heitetty parisenkymmentä Salolaisen Koulukalusto Oy:n (toimi vuoteen 1990) vanhaa ja kestävää työtuolia. Vanha täyspuinen lääkekaappi löytyi pari kesää sitten Uudestakaupungista kirpputorilta kahdella eurolla.

Kun paljon koluaa, myös löytää.