Kova opus: Äärioikeisto Suomessa

Tunnustan. Ostin Äärioikeisto Suomessa -kirjan Jyväskylän kirjastopuukotuksen jälkimainingeissa jotta Juho Eerolaa ja Kansallista kivääriyhdistystä vituttaisi. 

Alunperin ajattelin lainata kirjan kirjastosta, mutta koin että moraalinen velvollisuuteni on ostaa tietokirja, joka sai uusfasistit hyökkäämään törkeästi sananvapautta, julkaisunvapautta ja yksilön koskemattomuutta vastaan. Ja samalla vielä yhtä länsimaisen sivistyksen hienointa saavutusta, julkista kirjastolaitosta vastaan. Eerolan ja Kivääriyhdistyksen idioottimaiset foliohattu-kannanotot hyökkäyksiin olivat viimeinen niitti. Perkele, meitä tavallisia ihmisiä ette fasistit väkivallalla saa hiljaisiksi. 

Olikin miellyttävä yllätys huomata että Äärioikeisto Suomessa on kovan luokan tietokirja ja käytin euroni laatujulkaisuun.

Saatan olla verolinjauksista ja muutamista muista asioista eri mieltä kirjan tekijöiden Li Anderssonin, Dan Koivulaakson ja Mikael Brunilan kanssa, mutta heidän rohkeuttaan ottaa julkisesti äärioikeisto tutkimuksen alaisuuteen arvostan suunnattomasti. Kirjoittajat ovat tehneet pohjatyönsä erinomaisesti ja tuovat esiin sirpaleisen äärioikeiston eri toimijoiden ( Suomen vastarintaliike, Musta sydän, Suomen Sisu, Finnish Defence League yms. ) vaikutteet, taustat ja keskinäiset kytkökset vakuuttavan lähdeviitteistön kanssa. Paljon tilaa annetaan radikaaliryhmien ja salonkikelpoisempien autoritääristen oikeistolaisten ( Perussuomalaiset, Kokoomuksen konservatiivisiipi yms. ) toimijoiden maailmankuvan ristiriitaisuuksien avaamiseen.

Kirja tuo päivänvaloon monia rasistisen liikkeen taustavaikuttajia. Yksi minulle uusi toimija oli Amerikkalaisen, 1938 perustettu ”tutkimuslaitos” Pioneer Fund, jonka ainut tehtävä on rahoittaa tieteellistä rasismia (rotuoppeja, eugeniikkaa) ja vastustaa yhdenvertaisia yksilönvapauksia. Pioneer Fundin rahoittamat ”tutkimukset” ovatkin päävastuussa kotimaammekin rotutohtoreiden lähdeviitteistä. 

Äärioikeistolaisten liikkeiden perusteellinen analysointi tulee tarpeeseen, jotta kykenemme tunnistamaan ja ehkäisemään muissa euroopan maissa jo esiintyvien täysin fasististen liikkeiden¹ ( mm. Kreikan Kultainen Aamunkoitto, Unkarin Jobbik ) kaltaisten nousua Suomessa. Ja kuten Norjan 2011 iskut osoittivat, yksittäinenkin Eurabia-teorioihin ja ”vastajihadismiin” hurahtanut empatiakyvytön yksilö voi aiheuttaa valtavaa tuhoa.  

Äärioikeisto Suomessa on kirjoitettu erittäin hyvin: äärioikeiston nousua toisen maailmansodan kauhujen jälkeen huomaa seuraavansa kuin jännityskertomusta. Ikävä kyllä tämä tarina on totta. Kirja avaa ansiokkaasti äärioikeiston käyttämiä retorisia kikkoja ja toimintamekanismeja. Onneksi historiaa ei ole tuomittu toistamaan itseään.

▲ Brunila, Koivulaakso ja Andersson. Harvinaisen rohkeita tyyppejä.

Aamulehden Sanna Sevänen tiivistää kirja-arviossaan olennaisen:

”Äärioikeisto Suomessa on kiinnostava, ajankohtainen ja ennen kaikkea kattava esitys äärioikeistosta ja sen taustoista. Kirja osoittaa yhtäläisyydet erityyppisten toimijoiden välillä ja tuo eurooppalaisen kontekstin kautta esiin, mitä äärioikeistolaistumisesta voi seurata. Siksi se on suositeltavaa luettavaa kenelle tahansa politiikasta tai yhteiskunnasta kiinnostuneelle.”

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

¹.: ”Kultainen aamunkoitto ja Jobbik ovat eittämättä fasistisia puolueita. Molemmat pyrkivät lainsäädännön ja väkivallan keinoin puhdistamaan maansa etnisistä vähemmistöistä. Pitkän tähtäimen suunnitelmana molemmilla on kaataa maidensa parlamentaariset järjestelmät.” s.24