Kun Coco Chanel Igor Stravinskyn tapasi…
Hollantilaisen Jan Kounenin hapokas Blueberry-filmatisointi yllätti minut muutama vuosi takaperin olemalla erittäin väkevä elokuvatrippi.
Kirjaston dvd-osastolla käteeni tarttui ohjaajan tulkinta Coco Chanelin ja Igor Stravinskyn huhutusta suhteesta. Kounenin näkemys Chanelin maailmasta vaikutti hyvältä valinnalta koti-iltaelokuvaksi.
Olimme kuulleet ystäväpariskunniltamme, että elokuva kypsyttelee tarinaa hyvin ranskalaisen viipyilevästi. Ilta-aikaan katsottuna elokuva oli nukuttanut kaikki katsojansa. Valmistauduimme siis tyttöystäväni kanssa katsomiskokemukseen tankkaamalla darjeelingia.
Kaleidoskooppimaisten alkutekstien jälkeen elokuvan avaavaa Stravinskyn säveltämän Kevätuhrin ensi-iltaa kypsytellään todella hartaudella. Umpimielisen yleisön raivostunut vastaanotto kouraisee vakuuttavasti. Aidoissa tapahtumapaikoissa kuvattu elokuva on erittäin hienon näköinen. Pitkät kamera-ajot ja kiireetön tempo antavat katsojalle aikaa tutkia huikeita ympäristöjä.
Anna Mouglalis tekee vakuuttavan roolisuorituksen itsetietoisena ja tunnekylmänä Chanelina ja Mads Mikkelsenin yksi-ilmeinen Stravinsky tukee häntä asiallisesti. Kokonaisuutena elokuvan juonenkuljetus kolmiodraamoineen jää hienon ulkonäön varjoon, ja henkilöhahmot etäisiksi. Tämä ei kuitenkaan haittaa kun tyylitelty maailma pitää otteessaan. Loppupuolella luomistyön tuskaa maalataan jo niin suurella siveltimellä, että piipahdetaan tahattoman komiikan puolella.
Kaiken kaikkiaan esteettisesti tutustumisen arvoinen elokuva.
