Löysin luonnoksista matkajutun Haagista. Vaikka syksy onkin nyt jo saapunut, mielestäni nämä sekalaiset kesämuistot ovat julkaisun arvoisia.

Matkustimme tyttöystäväni kanssa tapaamaan Hollannissa asuvia kavereitamme Iinaa ja Untoa. Lomamatkamme sattui sopivasti Hollannin kesän helteisimmälle viikolle. Ou jee.

Iina ja Unto asuvat Haagissa, joka on Hollannin hallinnollinen keskus ja maan kolmanneksi suurin kaupunki. Hallinnollisuus näkyy korkeissa vuokrahinnoissa ja jättimäisten hallintorakennusten määrässä. Finanssisektorin keskittyminen kaupunkiin näkyy kaupunkikuvassa luksusliikkeiden ja ökyautojen määrässä. Onneksi pyöräilijät on huomioitu kaupunkisuunnittelussa yhtä edistyksellisesti, kuin muuallakin Hollannissa. Ilahduttavan iso osa pukunaisista ja -miehistä liikkuikin työmatkansa fillarilla.

Siinä missä Rotterdam ja Amsterdam (josta bloggasin jo kesällä) olivat olemukseltaan rentoja ja välittömiä, on Haag näitä porvarillisempi, mutta todellakin visiteeraamisen arvoinen paikka.

Scheveningen ranta on mieletön. Kilometrikaupalla hiekkaa ja rantaboulevardia, ja parhaimpina päivinä yli 20 000 auringonpalvojaa. Täällä oli hyvä viettää helteistä sunnuntaita. Kuvan otti Iina.

Esquire-lehti valitsi piskuisen Lola Bikes & Coffeen Hollannin parhaaksi kahvilaksi. Eikä suotta, rakkaus fillareita ja kahvia kohtaan välittyy ja paikan takapihan terassi on täydellinen keidas hetken levähtämiselle. Täältä löysin myös unelmieni vaihteettoman ”mummopyörän”. Puiset lokasuojat kruunasivat kokonaisuuden. Ikävä kyllä matkakassaan ei sopinut 545 euron fillariostos. Ehkä joskus, ehkä joskus. ▼

Keskustan aasialaiskortteleista löytyy siistejä ja asiallisia, joskin vähän persoonattomia paikkoja illanistumiseen. Vietnamilainen Little V oli toimiva valinta. ▼

The Fiddler on viihtyisä brittihenkinen mikropanimo ja olutravintola. Heidän oma maistelumenunsa oli edullinen (2,5€) ja kävimmekin tutustumaan innolla. Fiddlerin omat oluet valmistetaan vanhaan englantilaiseen tyyliin matalahiilihappoisina, ja omalla kohdallani tämä latisti tunnelmaa vaaleampien oluiden kohdalla. Tymäkämmät Deep Throat -portteri ja Black Mamba -stout olivat kuitenkin miellyttäviä.

Mikäli paikalliset kummallisuudet kiinnostavat, satunnaisemmalle hassuttelijalle hyviä kriteerejä ovat ”quite mild and uplifting”.

Eräs paikallinen erikoisuus on maailmalla laajalti näkyvyyttä saanut ”vege-teurastamo” De Vegetarian Slager. Liikkeen sisustus oli tyylikäs ja yllättävän hillitty. Odotin nimen perusteella ehkä rujompaa lihakauppa-estetiikkaa koukkuineen kaikkineen.

Mukaan ostamamme tuotteet olivat erittäin hyviä, mutteivät mitenkään ylivertaisia esimerkikisi saksalaisiin kilpailijoihinsa verrattuna. Brändäys oli siis hoidettu tyylikkäästi. Palvelu oli hyvin ystävällistä. Pohjoinen eksotiikkaamme kiinnosti, ja päädyimme myös liikkeen Twitter-postaukseen. 

▲ Jos ette usko minua, uskokaa laatulehtiä: De Vegetarian Slager on käymisen arvoinen.

Hollantilaisten ruokakauppojen sisustuksista voisi ottaa oppia koto-Suomeemmekin. 

Useista kaupoista löytyi hulppeita tuorepuristusautomaatteja. Hinta on huokea, alle neljällä eurolla litra aidosti tuoretta hellejuomaa. Mmmmm.

Olipas sirpaleisia muistumia. Jatkossa kirjoitan matkajutut heti valmiiksi. Pus! [ ▲ Kuvan otti Unto ]