Viime ajat on tullut tehtyä todella paljon töitä. Kun ystävämme Tytti ja Antti kysyivät, kiinnostaisiko minua ja tyttöystävääni miniloma Pärnussa, emme siis empineet vastata kyllä. Aiemmin olemme viettäneet Virossa aikaa vain Tallinnassa, joten tutustumisretki pääkaupungin ulkopuolelle sopi hyvin.

Laivamatka alkoi hyvän oluen ystävää miellyttävästi, kun laivalla Belhavenin maukasta St. Andrews Alea myytiin hintaan 2,5€/pullo. Emme aiemmin olleet matkanneet Viroon Lindaline-aluksilla, joten satamaan saavuttaessa kohtaamamme, betonibrutalismia ja Maya-temppeliä yhdistävän Linnahall-keskus yllätti. Hämmentävä, mutta omalla tavallaan jopa uljas rakennus. Ränsistynyneessä ja graffitien peittämässä olemuksessa oli surumielistä kauneutta.

Suuntasimme vanhassa kaupungissa sijaitsevaan Von Krahli Aediin, josta olimme kuulleet ystäviltämme kehuja. Valinta oli oikea. Vanhaa taloa kunnioittaen rakennettu ravintola oli kaunis ja samanaikaisesti tyylikäs ja rento. Ja ruuat ympäristön mukaisesti erinomaisia. Persoonallisesti fusilli-pastalla toteutettu avokadopasta oli todella hyvä, mutta alkusalaatiksi tilattu tofusalaatti (3,5€) oli ehkä vielä parempi. Erinomaiset tummasuklaakakut ja jälkiruokaserbetit kruunasivat ateriamme.

[ ▲ Von Krahli Aed, Tallinna. Mmmmm. ]

Bussimatka Pärnuun taittui sopivasti ilta-auringon kullatessa maisemaa. Viron villi kaavoituspolitiikka näkyi talotyylien villinä sekamelskana, mikä ei välttämättä ole ollenkaan huono asia. Vanhojen, uljaiden puutalojen ja kokeellisten modernien rakennusten vierekkäisyys alkoi matkan aikana miellyttää silmää. Myös funkkistalojen suuri määrä lämmitti. Silmään pisti yksityisten vartiointiliikkeiden kylttien määrä. Keskellä peltoja saattoi olla tyhjiä joutomaatontteja aidattuina ja vartioituina. 

Perille saavutaessa Pärnun kauniiden puutalojen runsaus ja tyylisuuntien moninaisuus ihastutti suuresti puolen tunnin kävelymatkalla majapaikkaamme. Fillarin vuokraaminen olisi ehkä helpottanut kaupungissa liikkumista, mutta päädyimme liikkumaan kävellen. Pienessä kaupungissa tämäkin ratkaisu toimi hyvin.  

Asuntomme sijaitsi aivan Pärnun hiekkarannan läheisyydessä. Sääennusteista poiketen aurinko paistoi koko matkamme ajan, ja suuri osa päivistämme tuli vietettyä rannalla ja kaupunkia kierrellen. Pärnun maine kylpyläkaupunkina näkyi suuressa suomalaisturistien määrässä, mutta oli mukava huomata että urpoin aines loisti poissaloaan. Rannalla hiekka oli hienoa, vesi lämmintä ja virvokkeet kylmiä sekä edukkaita. Erityisen hyvin rantaelämään sopivat luonteekkaamman laidan perusoluet Saaremaa Tuulik ja Karl Friedrich. Illalla auringon painuessa mailleen oli mahtavaa palata kämpille saunomaan ja kuuntelemaan musiikkia. Tulimme hakemaan rentouttavaa lomailua, ja sitä myös saimme.

Pari kokonaista päivää Pärnussa vietettyämme lähdimme aamuvarhaisella takaisin kohti helteistä Tallinnaa. Olimme kuulleet vakuuttavia kehuja Viron ainoasta afrikkalaisravintola African Kitchenistä. Sokkeloiseen puutaloon remontoitu paikka ei tuottanut pettymystä. Enemmän afrikkalaispaikkoja sopisi rantautuvan kotosuomeenkin. 

Tallinnassa hintataso on euron myötä noussut lähes Suomen tasolle, mutta paikallinen keskipalkka on jäänyt junnaamaan euroalueen heikoimmaksi (n.800€). Kun vielä perusturvaa on järjestelmällisesti leikattu, tavallisen työssäkäyvän, opiskelijan tai eläkeläisen kannalta tasavero (21%) ja alhainen yritysverotus ei paljoa lämmitä.

[ ▲ Kuvankaunista rujoutta Tallinnassa. ]

Virossa vegaanina matkailu tuntuu helpottuvan vuosi vuodelta, ja tuotevalikoima peruskaupoissa kasvana tasaista tahtia. Paikallinen Bon -soijatuotemerkki oli meille entuudestaan tuttu ja hyväksi havaittu. Tuotteet eivät koreile pakkauksillaan, mutta sisältö korvaa visuaaliset heikkoudet. Aiemmilla matkoillamme tyttöystäväni oli ihastunut merkin carob-levitteeseen. Nyt uutena tuli vastaan erinomainen tillilevite, joka vegeleikkeleiden kanssa muodosti täydellisen liiton. Mmmm. Ruokakauppiaat, Bon -tuotteita Suomeenkin kiitos!  

PS. Olipas haastavaa kirjoittaa pitkästä aikaa! Taannoinen Lilyn päivityskaaos sekoitti pasmani, ja aiheutti taukoa bloggaamisessani. Vaikka aloitin blogin päiväkirjana, oli alusta saakka lämmittävää huomata että ihmiset tykkäsivät ja kommentoivat kirjoituksiani. Nyt kun tagitkin on Lilyssä saatu toimimaan, lupaan skarpata jatkossa ja pitää tekstien virtaa tasaisempana.