Matka paratiisisaarelle
Mitä tarvitaan matkaan paratiisisaarelle? Historian hämäriin kadonneita savikekkoja, kenttä-äänityksiä ja loppumattomia kerroksia lämmintä rahinaa. Ja ennen kaikkea kiireettömyyttä.
Skotlantilainen Aidan Moffat julkaisee L. Pierre -aliaksensa alla sampleihin perustuvia äänimaisemia. Uusimmalla The Island Come True -albumilla (Melodic, 2013) hän käsittelee menneen maailman paratiisisaariunelmia. Ja hyvin käsitteleekin! Vanhan ajan exotican ja tiki-estetiikan ystävänä levy lämmittää minua suuresti. Tänä massaturismin aikana, jona lähes jokaisella länsimaalaisella on mahdollisuus matkustaa lähes minne tahansa maapallolla, tarve häpeilemättömän romantisoidulle paratiisisaarikuvastolle on selkeä. Kun kaikki mahdollisuudet ovat avoinna, on toisinaan parempi kääntyä tutkistelemaan sisintään.
Fyysinen albumi on myös harvinaisen kaunis esine. Huokoisiin pahvikansiin pakattu cd on kuin pieni taideteos. Kannen Ukulele girl -niminen maalaus on vuodelta 1925. Maalauksen tekijä on jäänyt tuntemattomaksi. Kitchiä kauneimmillaan. Harvoin pakkaus ja sisältö kohtaavat näin saumattomasti.
The Island Come True toimii sekä kiireettömiin aamuihin, jolloin herää auringon paisteeseen, keskittymistä vaativan työn taustalle, että lämpimiin kesäöihin. Levy antaa ajatuksille tilaa ja rentouttaa. Paljon enempää ei voi äänitteeltä vaatia.
L. Pierre: The Island Come True Spotifyssa.
