Miksi perustaa blogi maailmaan joka on täynnä blogeja?
Perustin Mies ja elämä -palstan, koska ei ollut yhtään blogia joka puhuttelisi minua siinä määrin, että seuraisin sitä aktiivisesti.
Ajattelin pitää palstani teemoitaan vapaana ja kirjoittaa kiinnostukseni kohteista, jotka sijoittuvat suurimmalta osin musiikin, elokuvien, poliittisen meuhkauksen, kirpputorien, muotoilun, kirjallisuuden, tyyliasioiden, reissauksen ja kulttuurihistorian alueille.
Olen kolmenkympin rajapyykkiä lähestyvä muotoilija. Pyöritän yhdessä tyttöystäväni kanssa kahden hengen yritystä. Elämämme on ajoittain taloudellisesti epävarmaa, mutta tulemme toimeen ja pääsemme työmme kautta matkustamaan, osallistumaan jännittäviin projekteihin ja tutustumaan mielenkiintoisiin ihmisiin. Ja ennen kaikkea meillä on täysi päätäntävalta työmme ja elämämme suhteen. Eli mielestäni olen hyvin onnekkaassa asemassa.
Olemme olleet tyttöystäväni kanssa yhdessä kohta yhdeksän vuotta. Emme ole kihloissa tai naimisissa eikä meillä ole lapsia, autoa tai lemmikkejä. Elämämme sujuu mukavasti ilman muodollisuuksia, omaa jälkikasvua, autoa tai lemmikkejä. Asumme vuokralla pienessä 1800-luvun lopulla rakennetussa puutalossa kasvukeskuskaupungissa, joka ei ole Helsinki.
Pidämme yksinkertaisesta elämästä. Pyrkimys hyvään arkeen on elämämme keskiössä.
Mies ja elämä -nimeen päädyin koska halusin mahdollisimman pömpöösin ja paisuttelevan nimen joka suureellisuudessaan ei rajoittaisi kirjoitusteni teemoja. Tiesin toki myös Jori Hulkkosen samalla nimellä kulkevan sivuprojektin, mutta se ei ollut tietoinen vaikute nimeen päädyttäessä. Pet Shop Boys ei ole ollut minulle erityisen merkittävä yhtye.
Miksi perustin blogin juuri Lilyyn? Syy oli yksinkertainen: Lilyn sivupohja oli parhaimman ja linjakkaimman näköinen. Ja tiesin että kaverini Kimmo pitää täällä ruokablogiaan.
Ajattelin, että mikäli yksikin henkilö löytää jotain uutta, elämänsä laatua parantavaa bloggauksieni kautta, se on iso plussa. Mikäli näin ei kuitenkaan kävisi, ei sekään haittaisi millään lailla.
Saisinpahan tämän palstan myötä visuaalisen päiväkirjan, josta myöhemmin tutkia ajatuksiani kulloisenakin ajankohtana.
