Työhuonekaverini Moona on hulluna Ryan Goslingiin. Oikeastaan suuri osa tuntemistani naisista on enemmän tai vähemmän ihastuneita Ryan Goslingiin. Siksi odotin mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää kun tyttöystäväni valinta videovuokraamossa naistenpäivän illan elokuvaksi oli Lars ja se ainoa oikea (Lars and the Real Girl). Pääosissa Ryan Gosling ja seksinukke.

Lars Lindstrom (Ryan Gosling) on uneliaassa pikkukaupungissa asuva, kiltti ja kunnollinen, mutta auttamattoman ujo nuorimies. Syrjäänvetäytyvä Lars hämmentää kotikaupunkiaan löytämällä netistä itselleen tyttöystävän, joka paljastuu Bianca-nimiseksi seksinukeksi. Lihallisten tarpeidensa tyydyttämisen sijaan Lars kohtelee Biancaa kuin oikeaa tyttöystävää, ja tämä pakottaa pikkukaupunkiyhteisön tutkimaan suhtautumistaan normienvastaisesti toimivaan yksilöön ja hänen rakkauteensa.

Kun elokuvan lähtökohdat olivat seksinukke, sosiaalisesti arka nuorimies ja pikkukaupunki, odotin jonkinlaista kreisikomediaa. Yllätys olikin positiivinen kun elokuva paljastui komedian muotoon puetuksi lämminhenkiseksi draamaksi. 

Elokuvasta puuttuu kokonaan amerikkalaisille elokuvantekijöille yleinen alleviivaavuus ja kun siirappisuuskin pysyy hyvän maun rajoissa, on leffakokemus hyvin positiivinen. Tyylikäs toteutus hienoine puvustuksineen ja lavastuksineen tuovat pikkukaupungin hienosti eloon. Kiireetön kerronta korostaa levollista elämänrytmiä.

Kaupungin ihmiset suhtautuvat Larsiin ja Biancaan hyväksyvän myötätuntoisesti ja pian katsoja huomaa itsekin ajoittain unohtavansa että Bianca on eloton nukke. Asukkaiden asennoitumisella erilaisuuteen olisi tilausta myös vastakkainasetteluja ”normaaliuden” ja ”erilaisuuden” kanssa korostavassa ajassamme.

Hieno pieni elokuva.