Ystävät, syöpöttely ja lautapelit. Rentouttavan koti-illan takuuresepti näyttöpäätteen ääressä arkipäivänsä viettäville nuorille aikuisille.

Hyväksi havaittujen Trivial Pursuitin, Mexican Trainin, Menolipun ja Timelinen sijaan päätimme testata vuoden 2013 parhaaksi aikuisten peliksi valitun Qin:in. Aiemmin Vuoden peli -titteliä on voinut pitää viihdyttävyyden takeena, joten odotimme mielenkiinnolla mitä tuleman pitää.

Qin sijoittuu 2000 vuoden takaiseen Kiinaan, mutta Kiina-yhteys on pelkkää pintaa. Pagodien tilalla voisi yhtä hyvin olla vaikka latoja ja peli sijoittua Varsinais-Suomeen. Pelin ulkonäkö on muutenkin lattea ja hengetön. Ikävän yleinen asia saksalaisissa lautapeleissä. Mutta kyllä toimivaa peliä pelaa rumasta ulkonäöstä huolimatta mielellään (kuten esimerkiksi Timelinen tapauksessa).

Ikävä kyllä mekaniikaltaan suhteellisen yksinkertainen peli on saatu huonosti kirjoitetuilla (vai suomennetuilla?) säännöillä harvinaisen sekavaksi. Ikäsuosituksen mukaan peli soveltuu yli 8-vuotiaille. C’mon, emme ole mitään puupäitä, ja tyttöystäväni on varsinainen matemaattis-looginen älykkö. Mikäli neljälle skarpille aikuiselle tuottaa ongelmia hahmottaa pelin logiikkaa, epäilen että tokaluokkalainen suoriutuisi hommasta.

Pelasimme peliä helpommalla laudalla, mutta silti kulku oli ontuvaa. Ohjeista oli vaikea saada käsitystä edes perusasioista: Mikä on läänien ja kylien ero? Miten valtaus toimii? Ärräpäät lentelivät. Onneksi seura oli hyvää ja tuopissa aina maukas Punk IPA. Puoli tuntia myöhemmin olimme taistelleet tiemme pelin loppuun. Ilmoille nousi yhteinen kysymys: miksi tälläinen sekavuus on valittu vuoden peliksi? 

Kyllä Qin:lle voisi ehkä joskus toisen mahdollisuuden suoda, mutta muuten on vaikea keksiä mitään syytä, miksi pelaisi tätä parempien vaihtoehtojen sijasta. Ei jatkoon.