Sunday Assembly ja jumalaton sunnuntai
Miksi vain uskovaisilla on mahdollisuus kokoontua sunnuntaisin pohtimaan elämän isoja kysymyksiä?
Olen uskonnottomana ihmisenä usein ajatellut, että olisi hienoa käydä sunnuntaisin tapaamisissa, joissa käsiteltäisiin elämänkatsomuksellisia asioita ei-tunnustuksellisesti. Brittiläinen koomikot Sanderson Jones ja Pippa Evans ( kuvassa ▲) mietiskelivät samantyyppisiä asioita ja perustivat Sunday Assemblyn, ei-uskovaisten oman kokoontumisen. Tapahtumien mottona on ”Live better, help often and wonder more”. Ollaan oleellisten juttujen äärellä. Ja tilausta tuntuu olevan, liike levisi heti perustamisensa jälkeen yli 30 kaupunkiin.
Tiukkapipoiset ateistit ei-niin-yllättävästi pahoittivat Sunday Assemblystä mielensä. Kuulemma sunnuntai-kokoontuminen muistuttaa liikaa uskontoa. Haloo, miksi uskovaisilla pitäisi olla monopoli sunnuntai-aamupäivien elämänkatsomuksellisille pohdinnoille ja yhteiskokoontumisille? Eivätköhän kaikki ihmiset ole kykeneväisiä päättämään itse sunnuntai-menoistaan. Tapahtumiin ei ole osallistumispakkoa.
Koulussa elämänkatsomustieto oli lempiaineitani, ja Sunday Assembly voisi parhaimmillaan olla kuin vapaaehtoinen, lämminhenkinen ja viihdyttävä ”elämänkatsomustunti” aikuisten maailmassa. Erosin kirkosta heti rippikoulun jälkeen, ja teinivuosien vihaisemman uskonnonvastaisen vaiheen jälkeen olen rauhoittunut ateismiin kallellaan olevaksi agnostikoksi. En usko että on olemassa minkäänlaista jumalaa, sillä sen olemassaolosta ei ole todistusaineistoa, mutta en myöskään voi väittää tietäväni tätä varmasti. Elämä reaalimaailmassa on niin hieno ja ihmeellinen seikkailu, että en koe suurta tarvetta yliluonnollisten asioiden pohtimiseen.
Mediassa paljon esillä olevien ”uusateistien” agressiivinen ja pilkkaava uskonnonvastustus on minusta usein rasittavaa ja moukkamaista. Pystyn ymmärtämään, että jossain amerikan raamattuvyöhykkeen vaikutuspiirissä rajutkin otteet ovat perusteltuja, mutta luojan kiitos (ehe) koto-Suomemme on näinä päivinä suhteellisen sekulaari paikka asua ja elää. Jokaista ihmistä koskettavat kuitenkin samantyyppiset elämän perustavanlaatuiset kysymykset, ja uskonnot tarjoavat suhteellisen valmiin ajatusrakennelman olemassaolon isojen juttujen käsittelylle, joten uskontojen piiriin hakeutuminen on mielestäni inhimillistä. Ystäväpiirissäni on useita uskovia ihmisiä, enkä koe tarvetta väitellä heidän kanssaan aiheesta. Molemminpuolinen suvaitsevaisuus ja kunnioitus helpottaa elämää kummasti.
Evans ja Jones ovat ammatiltaan koomikkoja, ja se näkyy. Ehkä kevyemmin humoristinen lähestymistapa olisi enemmän omaan makuuni. Mutta sävy-eroista voi aina keskustella. Oleellista on, että sunnuntain aloittaminen Sunday Assemblyllä tuntuisi jumalattoman hyvältä ja raikkaalta ajatukselta.
//www.youtube.com/embed/8WexKRzPqKs
[ Sunday Assemblyn kotisivut ]