6xJuhannus

Juhannus. Tuo kaikkien odottama keskikesän juhla. Juhla, jossa on taikaa. Tuo yöttömän yön juhla joka on täynnä taikaa ja rakkautta ja toivoa rakkaudesta ja häitä. Tuo Johannes kastajan vuoksi vietettävä juhla. Juhla, jonka kaikki suomalaiset ottavat hyvin tosissaa, vaikka mikä olisi on juhlittava. On lähdettävä mökille tuttava pariskuntien kanssa ja juotava enemmän kuin koskaan. Jos ei ole mökkiä, on mentävä jonkun tuttavan mökille tai epätoivoisesti etsittävä vuokramökkiä. Tai on pakattava auto täyteen ja teltta mukaan ja lähdettävä kavereitten kanssa festareille. 

Juhannus. Onko siinä vielä sitä menneiden aikojen taikaa? Näen sieluni silmin lettipäisiä menneiden aikojen neitoja nauramassa kukkaseppele päässä ja keinuvan hame liehuen ja puvun housut ja valkea paita päällä olevien pellavapäisten nuorukaisten lähestymässä heitä. Toteutuuko toiveet? Auttaako ne kukkaseppeleet löytämään rakkauden. Minne on kadonnut entinen juhannuksen romanttiikka. Onko Johannes kastaja kyllästynyt juhannukseen ja taikoja ei enää heru? Vai onko niitä kuitenkin vielä olemassa? Vai onko Juhannuksen taika hyljännyt vain meidät? Olemmeko me kadottaneet uskomme Juhannuksen taikaan?

Näyttää siltä, että Juhannus tuntuu pyörivän paljolti rakkauden toiveiden ympärillä tai sitten ylettömän kännäämisen ja klassisten montako hukkuu tänä juhannuksena arvailuna. Suomalaisethan rohkeasti menevät uimaan Juhannuksesna säässä kuin säässä, mahdollisimman kännissä tietenkin, kunniottaakseen Johannes kastajan muistoa varmaankin. Sitä uidaan mahdollisimman kaus, uhoa rinnassa. Ja sitten oho, vahingossa hukuttiin. Tänä vuonna näyttäisi siltä, että hukkuneita olisi vain yksi. Liekö kylmä sää saanut uimarit pysymään rannan tuntumassa. Jotain hyvää tässä säässäkin siis, ei tarvinnut ihmisten kilpailla uimisesta ainakaan.

Ensimmäisenä juhannuksena merita oli ehtinyt olla muutaman viikon sinkkuna. Päätettiin lähteä päiväksi katsomaan Kalajoen kuuluisaa juhannusta. Matkaan lähdettiin Meritan, Millan ja hänen nykyisen ex kanssa ja muutaman muun ystävän. No joo, musiikki oli hyvää. Kaikki oli hieman uutta ja jännittävää Meritalle. Hämmentävääkin. Niin paljon miehiä. Niin paljon vapaita miehiä. Kunhan katseltiin. Frederik lauloi olen kolmekymppinen, olen kolmekymppinen ja me kikatettiin ujoina. Pikkuhousutkin pysyi visusti jalassa! Kotiin lähdettiin ajoissa, mutta tältäpä reissulta Millan ex oli löytänyt jonkun naikkosen, olipa ehtinyt hänen teltassaankin käydä. Juhannus.

Toisena Juhannuksena Poimittiin jopa ne kuuluisat seitsemän kukkaa ja tyynyn alle ne laitettiin sydän täynnä juhannuksen taika fiilistä. Uniin ei vain ilmestynyt ketään tai ainakaan ei sitä aamulla muistettu. Ei ollut muistamisen arvoinen tyyppi? Juhannuspäivä. Hmm tämä on se kuuluisa Juhannus, jona emme lähteneetkään festareille vaikka kuski odotti ulkona. Ei Halusimme viettää ne The Manin ja Possun kanssa. Mutta Possupa oli nukahtanut. Meritalla kyllä oli hauskaa. Tanssittiin märässä ruohossa varpasillaan. Tässä hetkessä tuntui sitä taikaa. Musiikkia, mies, joka sai sydämen sykkimään, aikaa olla vain. Tämän tälläisen haluan jatkuvan ikuisesti. Tälläistä Juhannuksen kuuluisi olla. Luonnon lapsi mä oon ja vapaa ja rakastunut ja rakastettu. Melkein ihme ettei ne vaaleat letit kasvaneet päähäni. Millalla ei ollut niin mukavaa ilman omaa kultaansa. Vaikka tuli hänkin lopulta nauttimaan ruohotanssista. Aamulla oli karu yllätys edessä. No ne ruohothan oli kulkeutunut joka paikkaan, ihan joka nurkka oli niitä täynnä. No eipä muuta kuin siivoamaan.

Kolmas Juhannus. Festarit täältä tullaan. Olimme keränneet jostakin uutta festari-intoa ja lähdimme asuntoautolla matkaan ystävien kanssa. Pelattiin korttia, juteltiin, otettiin kuvia. Fiilikset katos, ku tajuttiin jossaki välissä, että meiän rakkaat miehet olivat jossakin kalastamassa ja eihän me tyhmät naiset ymmärretty nauttia festareista ja ystävistä. Tästä Juhannuksesta oli taika kaukana, se kiersi meiät enkä ihmettele, ku katsoi meiän myrtsiä naamaa. Mutta hei, olihan siellä tarjolla Petri Nygård, siellä se yritti lähennellä. Kuka nyt Petrin mahtavasta karismasta innostuisi ja lähdimmekin tanssimaan. Saldona oli Meritan jumittautuminen vessaan, ulkohuussin ovi ei vain suostunut aukeamaan ja Milla ei kuullut mitään, koska oli nähnyt Lauri Tähkän ja pussaili tämän kanssa.Tyyppihän ei toki ollut oikea Lauri Tähkä mutta kovasti tämän näköinen. Lopulta vessan ovi suostui itsestään aukeamaan. Lienekö tässä ollut pelissä se kuuluisa taika?  

Neljäs Juhannus. Koko viikonloppu vapaalla. Nyt pakattiin auto täyteen ja ihan oma telttakin mukaan. Lähdettiin jälleen kerran festareille. Ilma oli mahtava. Meillä oli miespuolinen kaveri mukanamme, hänellä toki oli oma teltta. Tällä kertaa emme mennetkään koko festarialueelle vaan hengailtiin leirintäelueella ja mentiin paikalliseen baariin, joka oli täynnä ihmisiä. Ja olihan siellä Matti Nykänen. Olihan meillä hauskaa, kun keskityimme töllöttämään Matin etumusta. Onko siellä sukka? Miehiäkin oli tarjolla. Pyydettiin jos jonkinmoisiin pippaloihin osallistumaan, emme kuitenkaan voineet minnekään mennä kaverimme takia. Hauskaa kuitenkin oli. Aamulla ajattelimme, että hei eihän meitä kukaan missään oota, että jäädän toiseksi yöksi. Mutta hei, meiän kaveri ei halunnu, ei sitten millään. Hän halusi kotiin, koska ehkä eräs nainen tulisi kaupunkiin. Ehkä ja ehkä. Pakko oli lähteä. Nainen ei kuitenkaan tullut vaan olisi ollut Kalajoella. Hah. Seuraavan päivän vain hengailimme tyhjällä kaupungilla ja Milla tapasi sen aikaisen ihastuksen, kuulemme tästä varmaan myöhemmin.

Viides Juhannus. Yritetääs vielä kerran niitä festareita. Nyt matkaan lähdettin ihan kahdestaan, että saamme tehdä mitä haluamme milloin haluamme. Teltta pystytettiin ja aloitettiin juhlimaan. Naapurissa onneksi soi hyvä musiikki. Päätimme mennä sinne samaan paikalliseen ravintolaan missä viimeksi oli ollut hauskaa. No olihan siellä iha hauskaa. Merita tanssi elämänsä ensimmäisen kerran kunnolla valssia, mies oli ihan mukava ja hyvä opettamaan. Ainakin silloin se jotenkuten sujui.. Millakin oli löytänyt juttukaverin jostakin miekkosesta. Ilta oli hauska ja kävelimme teltalle nukkumaan, kun seuraamme lyöttäityi ihan mukvan oloinen bemarimies, hän tarjosi kyydinkin meille. Hän vain päätti jäädä teltalle istumaan kanssamme iltapalalle, lahjoitti meille vieläpä limsapullonkin, huh. Odotimme vain, että mies ymmärtäisi ajella sinne kotiinsa. Hän oli joku insinööri hänkin. Häneltäkin löytyi fb postilaatikosta viestiä myöhemmin. Sitten heräsimme sydän kurkussa, kun joku yritti kaataa meidän telttaan, huuteli siellä kuin hullu. Silloin pelotti, oikeasti pelotti! Herää, sataa. Heräsimme kaatosateeseen, eikä meillä tietenkään sillä kertaa ollut mitään muovia teltassa. Maa lainehti, oli oikein tulva. Äkkiä tavarat autoon ja pois. Seuraavan päivän vietimme kahdestaan grillaten. Kävimme myös pienellä autoajelulla ja jouduimme poliisien puhallusratsiaan vain ja ainoastaan kolme kertaa. No nollaahan se näyttää totesi poliisit kerta toisensa jälkeen. Jännitystä elämään 😀

Kuudes Juhannus. Peruttu! Juhannus on peruttu! Kertakaikkiaan se on nyt skipattu. Joten tänään istumme Millan kotona ja kirjotamme tänne ja ihmettelemme ja muistelemme elämää, taikoja, iloja, suruja, miehiä, autoja. Sen verran suostuimme antamaan armoa Juhannukselle, että eilen grillasimme asiaankuuluvasti ja saattoihan siinä hieman oluttakin kulua kävimme jopa saunassa. Kaikki Juhannuksen perusjutut. Kukat saivat jäädä niityille. Alasti olimme vain saunassa emme lähteneet juoksemaan pellolle tai kierrelty kaivoja. Emme myöskään soitelleet Afrikkalaiselle poppamiehelle pyytäen rakkauden taikoja eikä kurkisteltu lähteisiin. 

 

Merita ja Milla

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *