Tapaus koulukaveri

Prkl, jos et voi antaa anteeks, et oon rouva x kaa naimisis ja haluut vaan satuttaa mua. Mä tekisin mitä vaan sun puolesta. Siis mitä!!!??? Sain tälläisen viestin tyypiltä, jota pidin kaverinani, jonka kanssa näin sovittiin. Siis minä en voi antaa anteeks, että hän on naimisissa ja elää vaimonsa ja perheensä kanssa. Viesti tuli iltana, jona tanssin ja vietin aikaa sen aikaisen deittini kanssa. Siis minä haluan satuttaa häntä, kun vietän aikaa poikaystävän kanssa? Miksi ihmeessä minun pitäisi edes olla pettynyt, että hän on naimisissa. Olen pihalla kuin lumiukko. En ymmärrä enää mitään.

Palataanpa alkuun. Seisoin sateessa kymmenen kilometrin päässä kotoani ja mietin, että pitäisi saada taxin numero. (Se on jo eri juttu miksi seison sateessa) Sataa todellakin kaatamalla, olen läpimärkä. Silloin tämä mies hurauttaa paikalle autolla ja tunnistaa minut. Olemme olleet aikoinaan samassa koulussa. Hän sattuu asumaan lähistöllä ja käskee hypätä kyytiin ja tulla kuivattelemaan heille. Vaimokaan ei satu olemaan kotona. No eipä minulla paljoa vaihtoehtoja ole.Hän tuo minulle pyyhkeitä ja jotakin vaihtovaatetta sillä aikaa, kun kuivattelee minun vaatteitani.

Siitä on aikaa varmaan 15 vuotta, kun viimeksi ollaan nähty. Kerrataan siinä sitten elämän vaiheitamme. Aikoinaan koulussa olimme paljon samoissa porukoissa ja oikeastaan ystäviäkin. Oikeesti oli aika mukava nähdä. Hän oli edelleen samanlainen, ymmärtää elämää ja minua ja minä häntä. Hänen kanssaan on mahtava keskustella elämästä. Hän petasi minulle pedin missä nukuin aamuun ja lähdin kotia kohti. Vaihdettiin vielä numerot, että pidetään yhteyttä.

Totean tähän väliin, että tähän koko episodiin meni aikaa kolmisen vuotta. Pidettiin yhteyttä ja olin iloinen siitä. Oli tosi mukavaa, kun oli hyvä ystävä, joka kysyi kuulumisia siis syvällisiä kuulumisia. Hän myös kysyi minulta neuvoa oman elämänsä ongelmissa. 

Sitten tuli pommi, hän ilmoitti eronneensa vaimostaan. Kysyi minulta neuvoa. Vaikea neuvoa, enhän se ole minä siinä. Se en ole minä, joka tunnen tai en tunne. Paras neuvoni oli, että sun on tehtävä niin, kuin sydän sanoo.

Törmättiin paikallisessa pubissa, puhuttiin ihan kauheasti elämästä. Jotenkin päädyttiin suutelemaan. ( Joo, ei minun makuuni, kala, sanoisin minä,en tykkää) Silloin tiesin, että minä ja hän ei tulla koskaan olemaan mitään. En voi olla miehen kanssa, joka ei saa minua suudelmilla syttymään. Haluan voida suudella miestäni. En halua joutua välttelemään suutelemista. 

Tavattiin aina välillä jossakin ja tutustutin Millankin paremmin mieheen. Meillä oli todella hauskaa. Keskustelut oli todella antoisia ja ehkä opittiinkin niistä jotakin. Sitten yhden kerran mies kysyi suoraan voisinko ajatella olevani hänen kanssaan. Rehellisesti vastasin, että en. Ollaan vain ystäviä. Ei muuta. 

Jatkettiin vanhaan malliin, ystävinä. Mies aina muisti kysyä mitä haluaisin. No en tiedä. Hän ehdotti kerran, että ostaisi minulle ja Millalle matkan ulkomaille, Öööö.. Joo olis tosi kiva mennä, mutta jouduin valitettavasti kieltäytymään tarjouksesta. Mies muistutti jatkuvasti, että hän antaisi minulle kaiken, mitä ikinä keksin haluta, jos vain olisin hänen kanssaan. No hei, mehän puhuttiin tää jo kauan sitten, vain ystävii.. Okei…???

He palasivat vaimon kanssa yhteen ja olin onnellinen heidän puolestaan ja heidän perheensä puolesta. Ehkä myös vähän itsenikin. Luulin kaiken olevan hyvin taas. Jatkettiin entiseen tapaan. Välillä nähtiin. Yleensä Milla oli mukana. Autoin häntä hänen tarvitessa apua ja hän minua.

Sitten yhtäkkiä törmätessemme tulee tuo viesti. Siis minä en voi hyväksyä, että hän on vaimonsa kanssa? En ymmärrä? En vain ymmärrä? Haluan satuttaa?  Viestejä tuli lisää. Hän antaisi minulle kaiken. Minä vain valitsen jonkun ääliön. Siis häh? Hän on naimisissa. Siis pitäisikö minun ruveta hänelle toiseksi naiseksi vai? Kun en hyväksy vaimoa? En ymmärrä. Olen ihan hirveän tyhmä. Totuus on minun puoleltani, että en halua varattua miestä ja en halua miestä, joka ei osaa suudella minua. Minä ihan puhtaasti halusin olla hänen ystävänsä. Minä en halua maallista omaisuutta. Siis rakkauteni ei ole vaihdettavissa kaikkeen mitä ikinä rahalla saakaan. Varmaan taas tyhmyyttä. Olisihan se kai kannattavaa ottaa kaikki. En vain usko, että olisin onnellinen itse. Se siitä ystävyydestä. Miehet ei näköjään pysty olemaan vain ystäviä. Aina jotain salaisia haaveita.

 

Näin tällä kertaa:

MERITA