Tapaus koiramies
Ovi aukesi ja ensimmäisenä ovesta vastaan työntyi märkä kuono. Koira näki minut ja varmaan vaistosi etten ollut ihan myyty tämän karvakorvan edessä. Koira haisteli minua epäluuloisesti ja minun teki mieli pysyä siitä kaukana, koska se oli niin innoissaan ja häntä vispasi lyöden minua. Velvollisuudentuntoisesti kumarruin rapsuttamaan koiraa. Minusta koira oli likaisen oloinen, haisi märällä rätille, yök. Haluan pestä kädet!
Olin miehen asunnolla. Mies oli karulla tavalla komea, siisti arpi kulmakarvojen tietämillä mutta ei mikään bodari. Tavallinen kroppa mutta jollakin tavalla mielenkiintoisen näköinen. Olin nähnyt miehen klassiset kolme kertaa ja nyt olin hänen asunnollaan. Katselin ympärilleni ja voi kääk, mä haluan pois täältä! Koska mä voin lähtee??? Siis koko asunto oli täynnä koirankarvoja, en voinut istua sohvallekaan, koska se oli päällystetty koirankarvoilla. Ei voi olla tosi??!! Et sitte viittiny imuroida tai jotain. Lopulta istahdin nojatuoliin, missä oli hieman ohuempi karvapäällyste. Ihastuksekseni tuo haiseva otus hypähti syliini. Siinä sitten silittelin koiran haisevaa rasvaisen tuntuista turkkia ja yritin nauttia otuksen läsnäolosta ja unohtaa päässäni kuuluvan äänen, joka kehotti minua desinfioimaan käteni ja vaatteeni ja kylvettämään koiran.
Asunnossa oli myös seinällä kuolleita eläimiä. Tosi siistii. Jonkinsortin lintu siinä pällisteli. Okei, joo vaikka kuinka metsästäisi, niin pitääkö niitä ruumiita sirotella seinille? Enhän minäkään asettele seinilleni hikisiä treenivaatteitani! Joten miksi laittaa seinille todistus harrastuksesta? En ole nähnyt kenenkään autoharrastajankaan ripustavan seinille käytettyjä jarrupaloja! Ulkona haukkui toinen koira,jahas yksi ei riitä. Ne ovat metsästyskoiria. Okei kiva. Tämä koira on vielä pieni, joten se on sisällä. No sohvanpäällysteistä päätellen se ei ole kovin pieni tai siitä tunteesta, kun häntä osuu reiteeni. Milloin voin sanoa,että vie mut kotiin! Mies asui kauenpana, joten en voinut vain kävellä kotiin. Voi kääk, enpä olisi ulkomuodosta arvannut mikä minua odottaa.
No olin sinne itseni ängennyt joten kestettävä se kai oli. Juttelin sitten kohteliaasti ja join asiaankuuluvasti tarjotut juomat enkä sanonut mitään koirista. En minä vihaa koiria mutta koiran omistajia kylläkin. Juuri tästä syystä!
Lopulta menimme nukkumaan. Miehen makuuhuone oli sentään koiravapaa alue. En kylläkään mitenkään voinut edes kuvitella riisuvani vaatteitani. Odottelin, että mies nukahtaa. Huh, nukahti lopulta. Silloin hiivin ulos tupakille. Mutta voi, se koira livahti myös ulos. Ja se ei tullut takaisin vaikka miten kutsuin sitä. Se vain juoksi pois. Oho, hups. Mitä minä nyt teen? Pakkohan mun oli lähtee sen koiran perään. Koira eellä, minä perässä. Korvaansakaan se otus ei lotkauttanut minun maanitteluille. Sitten se päätti juosta läheiseen metsään. Voi itku, luuleeko se koira, että tässä ollaan nyt metsästämässä. Siellä se on metsässä nyt. Mitä mä nyt teen? Meenkö herättää miehen ja sanon, että mä hukkasin sun koiran? No minä soitin Millalle, että tuu hakee mut pois täältä ja se koira karkas!
Odottelin Millaa pelastavaksi ritarikseni ja kävin sisällä tarkistamassa, että minulla on kaikki tavarat mukanani. Silloin se piski onneksi tuli takaisin, päästin sen takaisin sisälle.Voi minua onnetonta, mies heräsi ja siinä sitten selitellä, että ku tuli nyt sellanen juttu, että mun tarttee lähtee just nyt, että kaveri tulee hakee, että sori vaan. Mies ei nähtävästi ymmärtänyt mitään, koska harmitteli ja kyseli milloin voimme nähdä uudestaa. ööö, ei koskaan! No tota katellaan sanon kuitenkin. Äkkiä ulos, hyi hitto!
Tämän jälkeen olin kyllä niin välttelyn mailmanmestari, että melkein kuuluisi saada siitä joku venlapysti! Elämäni oli seuraavan kuukauden yhtä suurta maastoudu operaatiota. Mies nimittäin oli suunnilleen joka paikassa missä satuin liikkumaan. Ja minä opin ripeästi piiloutumaan, maastoutumaan ja olemaan hyvin, hyvin kiireinen! Lopulta mies katosi! Ehkä haalimaan seinilleen lisää eläinkunnan edustajia ja päällystämään ehkä lattiansakin koirankarvoilla.
Tämän koommin en ole tavannut miestä jolla on koira. Ne eivät selvästikään sovi yhteen. Jos kuulenkin miehen mainitsevan koiran minulle tulee kiire.
Merita