Tapaus kaverille kans

Muistattehan vielä herra Vellihousun? Tapasin jossakin kesäjuhlillla tämän Vellihousun. Kyseli Millaa ja kun totesi, että Milla ei ole paikalla, niin pyöri siinä ympärilläni. Kyseli kuulumisiani ja yritti olla niin mukavaa poikaa. No pääsin tyypistä eroon, kun paikalle saapui Herra älä mee.

Muutama viikko sitten oltiin taas tyttöporukalla iltaa viettämässä. Kukapa muukaan oli paikalla kuin tämä vellihousu. Vellihousu kävi sitten haastattelemassa Millaa ja kyseli kuulumisia ja semmosta normaalia.

Illan edetessä olimme kaikki samalla pienellä tanssilattialla ja tanssin muutaman hetken Vellihousun ja tämän kaverin kanssa. Saatoin ehkä hymyilläkin. No tästäpä vellihousulla meni pasmat sekaisin. Herrasta tuli oikea maanvaiva. Vellihousu ja kaveri lyöttäytyivät seuraani ja siirtyivät terassille istumaan kanssani. Siellä Vellihousu yritti varmaan tehdä vaikutusta minuun tai mitälie yritti. Hän kertoi minulle elämästäni. Aivan oikein, hän kertoi minulle. Hän kertoi, että sä olit kerran (noin sata vuotta sitten) kattomassa Cheekkiä. Aijaa, olinko? En tienny. Hän kertoi nähneensä siskoni kesäfestareilla. Ahaa, okei, niin joo tehän vissiin olitte samalla luokalla tai jotaki. No sitten hän kertoi siskollani olevan lapsen, vuoden ikäisen. Aijaa, sanoin, sitä mä en tienny. Se ei oo kyllä kertonu mulle. Sekotatkohan nyt ihmisii toisiinsa minä kysyn? Ei, hän ei sekottanu. Hän väitti, että siskollani on lapsi. No en jaksanut tästä väitellä joten vastaan, että no jos sillä sitten on. Mä en vaan nähny lasta missään, ku olin siellä noin kuukaus sitten. Ehkä se olis itten jossaki hoidossa. Kumma, ku ei oo kertonu. No onhan lapsi toki niin pikku juttu, että mitäpä siitä kertomaan sukulaisille 😀

Ilta loppui lopulta. Lähdimme isolla porukalla ulos hengailemaan. Paikalle pelmahtaa myös Vellihousu ja kaveri. Vellihousu pyytää jatkoille. Joo, no tota, ei kiitos vastaan. Vellihousu menee Millan luokse ja sanoo anteeks ja kävelee takaisin luokseni ja pyytää jatkoille. Joo, ei kiitos sanon.

Lähdemme valumaan hitaaski eteenpäin, ihana lämmin ilta joten ei kiirettä minnekään. Jutellaan tuttujen kanssa. Olemme vain olemassa ja hengitämme ihanaa kesäyön ilmaa, vapaina, ilman huolia. Nautimme olostamme.

Vellihousu ja kaveri ilmestyy jostakin paikalla taas. Sama kysymys toistuu. Kuule, ku mä oon sanonu jo, että mä en tuu. En haluais nyt ilkee olla, mutta menisit kotiin vaimon luo. Kaveri puuttuu puheeseen, tulisit nyt, mikä siinä on niin kamalaa, ooksä järkyttyny. No kuule, en mä oo järkyttyny. Oon jo oppinum että tää on ihan normaalia käytöstä nykyään. Mutta mä en halua tulla. Ja suoraan sanottuna, musta se ei olis edes sopivaa, että kannattas sunki sitä miettii. Okei, ehkä joskus, ku sä oot sulatellu asiaa sanoo Vellihousu.

Never. Miten muka avioliitto oikeesti pelastuu pettämällä? Ja sitten, että tyyppihän oli jo mun parhaan kaverin kanssa, ni miten se kehtaa ees mulle mitään ehotella? Eikö se oo jo vähä liian paksua? No ei vissiin miesten mielestä. En voi, kun ihmetellä kuinka ällöttäviä miehet osaa ja kehtaaki olla. Niillä ei näköjään oo mitään sääntöjä olemassa. Naisilla yleensä on kirjoittamattomia sääntöjä. Esimerkiksi kaverin exän tai hoidon tai minkälie kanssa ei mennä. Niin joo miehethän on miehiä ja niille kaikki on sallittua. Se on naiset, joita koskee kaikenmailman kiellot.

Tämä Vellihousu ei edes ole ainut. Joskus olen miettinyt sekottaako miehet minut Millaan. Mutta ei se niin ole. Olen tahallaan maininnut Millan pelastaakseen heidät sekaannuksen tuomalta noloudelta. Mutta, niillä on vaan pokkaa. Ihan sama kuka tai jotain, en tiedä. 

Pikaisesti kerron, että myös Millan tapaus Älä innostu, jos et innostu yritti samaa. Hän lähti tarpomaan kanssani samaan suuntaan ja luulin hänen asuvan sitten samalla suunnalla. Kunnes aloin kyselemään, että niin missäpäin sä asut. Niin suunta oli aivan väärä. Meille se typerys luuli tulevansa. No leikin tyhmää ja en millään tajunnut, mikä oli homman nimi. Typeränä pysähdyin erääseen sopivaan risteykseen ja kiittelin kävelyseurasta ja tomerasti komensin, että sä pääset tästä sinne teille päin näppärästi. Kiitos ja hyvää yötä.

 

Pokkaa niillä on ainakin. Tai sitten ne ei vaan tajuu mitään, miehet siis. Tai ei välitä mistään muusta, kun itestään.  No tavallaan on hyvä, että nää tyypit on jäänyt vaan tapauksisksi, koska ne oli tollasii typeryksii. Olis ikävä huomata myöhemmin vasta, että mies olikin typerys. Ehkä kaikella kumminkin on tarkoituksensa ja kun joku asia tökkii alussa jo, niin siihen on syynsä, jota vielä silloin ei tiedä. Eli onkin ihan hyvä, että ei väkisin yrittänyt jonkun kanssa. Jossaain on pakko olla niitä tavallisen vanhanaikaisen moraalin omaavia miehiä vielä olemassa. Uskon niin. Jossakin on oltava miehiä, joilla on munaa. Joiden elämäntarkoitus ei ole roikkua jokaisen sutturan perässä. Joka osaa sanoa ei sille jollekin kauniille, joka kutsuu tanssimaan. Uskon niin!

P.s

Huomautan loppuun vielä, että ote on minun elämästäni, joten siinä on minun mielipiteitä ja minun ajatuksia. Ne voivat olla vääriä tai oikeita tai siltä väliltä, mutta ne ovat minun. Eikä ole tarkoitus loukata kenenkään valintoja. Nämä ovat minun ajatuksia ja ajatella kai vielä saa mitä tahtoo :D Lukeminen siis omalla vastuulla..

 

Merita