”Kun elämässä kaiken menettää, silloin vapaus on ainut mitä käteen jää, on elämäkin raskas askeltaa..Jos ei se tapa se todellakin hajottaa..hymyilet tai itket kuinka vaan ole hetki kuin huomista ei olisikaan…”

Niin totta tämä Haloo helsingin biisi, kaikki voi muuttua minuutissa. Minäkin sain sen kokea. Koko uusi elämäni alkoi lauseesta, jonka rakas mieheni päästi suustaan eräänä sunnuntaisena aamuna. ” Se pieni ihastus on kyllä siellä”. Hän oli tavannut naisen. Hän halusi tuolla lauseella jättää perheensä ja siirtyä ulkoiluttamaan pienen ihastuksen kanssa yhdessä ihastuksen koiraa. Okei, selvä. auts, sattuu. ahaa, uusi ihastus sanoi voivansa ottaa minun lapseni hänen luokseen mieheni mukana asumaan. Ahaa, okei. Mikä kummallinen nainen tämä oikein on, haluaa toisen naisen lapset?? Kaikki kotona? Edes sanoa tuollaista.

Nyt ei auta itkeä, pitää saada järjestettyä elämä eletteäväksi ainakin fyysisiltä puitteiltaan. Ja äkkiä. Päässä soi Millan lause,” Mitä sä ees tekisit miehellä, joka ei haluu sua”. Niin totta. No minä suljin kaikki tunteet komeroon ja järjestin kaiken. Itken sitten myöhemmin ajattelin, kun ehdin. Pahinta kaikessa oli katsoa lasten tuskaa ja olla itse vahva ja lohduttaa. Ja yrittää vastata kysymykseen miksi me ei mennä kotiin. Selitäpä se asiallisesti lapselle, kunnioittaen lasten isää, vaikka salaa vihaatkin häntä! Se ei olekaan niin helppoa, kuin luulisi. Luulen kuitenkin selvinneeni kaikesta kunnialla. Täytyy vielä mainita, että ex-mieheni ja ihastuksen suhde kesti noin neljä kuukautta! Ja viisi vuotta myöhemmin ihastus on töissä lastensuojelussa. Okei.. nainen, joka sanoo voivansa ottaa toisen naisen lapset. Okei..

Kolme viikkoa myöhemmin parhaan ystäväni pitkäaikainen suhde päättyi syvään hiljaisuuteen. Miehestä ei kuulunut pihahdustakaan. Suhde päättyi virallisesti seuraavanlaiseen tekstiviestittelyyn ystäväni ( Milla) ja miehen välillä. Milla: -”Pitääkö mun ymmärtää tästä, sitä mitä mä luulen”? Mies: ”Joo, pitää. Nythän teillä on hyvin asiat, kun voitte Meritan kanssa tukea toisianne, ku kummatkin on jätetty”.

Tästä alkoi välillä pimeä ja tuskaisa aikakausi, välillä ihan hirveän vapaa ja hauska. Tässä oli onni onnettomuudessa, että emme olleet yksin vaan jaoimme tämän kokemuksen ja monet muutkin tulevat ilon ja surun hetket. Mutta me selvisimme!

MERITA