Tapaus erilainen mies

Hmm.. Kerronpa miehestä, jota kohtaan tunnen jotakin määrittelemätöntä, niin, halua? intohimoa? Ei.. ei kumpaakaan niistä. Itse asiassa en tiedä mitä häntä kohtaan tunnen, ja väkisinkin tulee mieleen kaveruutta. Mutta kun ei se sitäkään oo… Kun en edes koskaan tapaa häntä. Nyt te mietitte, että mitä se horisee viinipäissään, mutta en mä horise…

Aloitetaanpa alusta ja katsotaan, keksiikö joku muu, mikä tässä oli homman nimi.

Elikä se tavallinen tarina, etkot juhlat ja jatkot päälle. Tällä kertaa Meritan luona. Mukaamme tarttui kaksi ööö nuorempaa kaveria, jotka nyt vaan jostain syystä tarttui meidän matkaan. Luulenpa, että ne tanssitti meitä hitaiden tahdissa ja siitä sitten jatkui ilta ihan Meritan luokse asti. 

Joku tässä tyypissä veti puoleensa, ja se oli hänen juttelunsa, hän oli todella mukava ja kiva ja kaikkee, tää oli sitä aikaa kun olin vasta eronnut suhteestani ja olin vasta kerran ollut jatkoilla sen erään tyypin kanssa, joka soitti aamulla äitinsä hakemaan. Ja kun kuulin tämän iän, hämmästyin, koska tämä ei näyttänyt olevan niin nuori, silloin noin 8 vuotta minua nuorempi (ai.. onhan se vieläkin sitä, samaa ikäeroa ). Muistan sanoneeni illan mittaan Meritalle, että enhän mä tonkaa voi. Mutta jostain kumman syystä, tyyppi alkoi kiehtomaan minua. En osaa selittää, hän pukeutui aikuismaisesti, muunmuassa hänellä oli hattu päässään. Ei sillä, että mä olin jotenki hattuherroista kiinnostunu, vaan siitä, että uskaltaa olla oma itsensä, erilainen. Hän puhui todella suoraan kanssani asioista, ja siitäkös mä olin ihmeissäni, koska harva tuohon pystyy. 

Ja erilainen hän olikin, nuoresta iästään huolimatta erittäin huomaavainen, sekä ihanasti automaattisesti kaivoi kortsun taskustaan, kuin järkevä mies. Kyllä, rakastelin hänen kanssaan. Ja tuo sana kuvastaa ehkä parhaiten asiaa. ( niinku tiiätte, joskus tuota tapahtumaa kutsutaan mm panemiseks, hässimiseks, ja se ruma sana joka alkaa n:llä, josta en tykkää yhtään…) Mutta naiset, tiiätte tunteen, kun on ”yhtä” jonkun kanssa, niin tää oli nyt sitte sitä 🙂

Silti en tuntenut mitään sen kummempaa 🙂

Hän oli siinäkin mielessä ”kokenut”, että tahtoi numeroni, ja viestitteli kanssani paljon, soitteli ja jutteli. Ei vaatinut mitään sen kummempaa. Välillä pyysin hänet tänne ja välillä minut pyydettiin sinne, mutta en koskaan mennyt. Hän asui kauempana, niin en halunnut nähdä vaivaa, koska hän oli vain hassu hattupäinen suorapuheinen mies. Jossain sisimmässäni kai tunsin, ettei hän ollut minua varten. Siitä kai johtui, että viihdyin kyllä hänen seurassaan, mutten millään tavoin halunnut enempää. Joskus saattoi mennä kuukausiakin, kunnes hänestä taas kuului, enkä minä välittänyt vaikkei kuulunutkaan. Joskus meni puolikin vuotta, ennenkuin hänestä kuului, silloin olin huolissani. Miks puhun menneessä muodossa?

Siksi, että musta tuntuu, ettei häntä enää ole…

Hän nimittäin alkoi käyttämään huumeita, ruohoa, nappeja ja kaikkee sellasta hänen mielestään jännää. Sieniäkin hän oli mussutellut joskus. Ja hän tapasi kertoa minulle reissuistaan, millasta missäkin maassa oli, ja kuinka mahtava fiilis huumeista tulee, mä olin vaan, et aha… joo okei. Voithan jutella mulle. Jotenkin säälin häntä, hänen äitinsä oli skitsofrenikko ja isä juoppo, etten yhtään ihmettele, jos hänellä oli vaikeaa. Kai hän etsi minusta jonkunlaista lohtua, ikäänkuin hyvän ystävän rooliin hän minut istutti. Lopuks ei edes harrastettu seksiä, hän vaan tuli ja kertoili asioita. Hän oli erittäin fiksu. Hän oli lukenut paljon kirjoja, ja hän kertoi mitä kaikkea hän tekisi elämällään ja sitä rataa…

Mutta huumeet hänet vei…

Kerran sitten kun taas täytin vuosia, hän toi ,minulle lahjaksi hassista, kyllä. Mutta kieltäydyin kauniisti ja käskin viiä mennessään. Ja hän vei. Ja vei itsensäkin. Sen koommin en hänestä kuullut… 

Hyvästi

 

MILLA

 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *