Tapaus ex

Rakas ex halusi yrittää uudestaan. Keväällä alkoi puhumaan siitä. Voisinko harkita. Lupasin harkita. Tavallaan hyvä idea.. mutta.. monta muttaa minun näkökulmastani. 

Exähän on tehnyt mitä on ja rakastaa naisia ylikaiken. Minä taas olen vanhanaikainen ja uskon perinteisiin perhearvoihin. Minä en halua jakaa miestäni. Minä en halua leikkiä, etten tiedä muista suhteista säilyyttääkseni ns hyvän elämän. Minä haluan oikeasti rakentaa yhdessä elämää ilman kolmansia tai neljänsiä osapuolia.

Joten, minä mietin. Mietin olisiko hän kasvanut kaiken sen yli. Hän sanoo, että on. Mutta onko, minä pohdin. En halua löytää itseäni taas samasta tilanteesta ja kerätä tavaroitani ja aloittaa taas alusta ja koota sirpaleita ja lasten sirpaleita. No katsellaan sanon lopulta. Kesällä vietimme paljon aika ayhdessä, kävimme pyöräilemässä yhdessä monta kertaa. Wau, hän tosiaan suostui pyöräilemään, joko hän on tosiaan muuttunut tai vetää hienoa roolia. Alan pikkuhiljaa uskomaan, että no ehkä hän on muuttumut, niin monta kertaa hän tekee niitä kaikkia inhottavia asioita.

Tulee syksy, näyttää aika hyvältä exän suhteen. Lopulta sanon, että voitas varmaan sitten koittaa. Pyydän vain, että jos hän voisi luopua niistä toisista naisista. Muuta en pyydä. Ei se ei käy, hän hermostuu. Minä olen hullu. Pyydän miettimään asiaa. Asiat jää siihen sitten.

Muutan. Ohhoh, kuinkas ollakaan yksi exän naisista asuu samassa pihassa. No justiinsa joo, miten hauskaa ja tyypillistä minulle. Vain minä onnistun sitten osumaan samaan pihaan exän naisen kanssa. Olen paniikissa muutaman päivän, kuinka kehtaan liikkua täällä edes jne. Sitten päätän, pää pystyyn vaan, ei voi olla mun vika, että yksi naisista asuu täällä. en voi sille mitään! Sattuu hetken hieman ja hävettää. Kaikki tunteet risteilevät hassusti. Mutta jatkan elämää naisesta välittämättä. Ylpeänä. Ainakin esittäen rohkeaa ja ylpeää.

Ex alkaa käyttäytyä ilkeästi, kiukuttelee, tiuskii, kun jotakin joskus sanoo minulle. Ahaa, uusi nainen arvaan. Aina, kun hän on löytänyt uuden naisen, hän huutaa minulle. Hän ei vain voi vastata normaalilla äänellä. Silloin hän myös soittaa ja valittaa minulle, mitä oudoimmista asioista. Pari päivää sitten hän soitti ja valitti, että lapsemme ulkohousut olivat rapaset, kun hän oli leikkinyt hoidossa ulkona. No joo, okei, niin yleensä tapahtuu lapsille, mitä siitä, pese ne. Ei, kun lasta pitää kieltää leikkimästä. Häh? No kai nyt lapsi saa leikkiä, no ei saa, kun vaatteet menee likaisiksi ja minä olen ääliö, kun annan leikkiä. No okei selvä miten vaan, en jaksa riidellä noin tyhmästä asiasta.

Sitten eilen ex lähettää tekstarin missä ilmoittaa, että hän seurustelee jonkun entisen yrityksensä kanssa. Ahaa, okei. No etpä oo ennenkään naisistas kertonu. No, mitäpä tuohon sitten sanoo? Se siitä muuttumisesta. Se siitä kaikesta. Vähän pisti sydämeen. Yllättävän vähän kuitenkin. Odotin suurempaa tunnetta. Makasin illalla sängyssä ja odotin, koska se tunne tulee. Sitä ei tullut. Eniten pohdin sitä, että miksi minun on niin vaikeaa löytää tavallista, normaalia miestä. Miksi ihmeessä tapaan aina jotakin varattuja ja niitä lähetäänkö meille tyyppejä. Miksei tavallista normaalia. No niin se vaan on. En voi sillekään mitään. Piste.

 

” sun sydän särjetty kun on liian monta kertaa, mietit missä vika on et löydä kivulles vertaa, peilissä silmät väsyneet sielun kuiviin itkeneet sydän ruvella kun on, mut sun mentävä vain on, mut jätetty nyt on liian monta kertaa, mua satutettu on täysin vailla vertaa, vaikka siipeen saanut oon silti jaloillani oon, uuteen suhteeseen mä sukellan ja päättänyt jo oon, en jäädä voi, ei en jäädä voi vaikka tahtoisinkin, mut mun on parempi yksin vaikka sydän mun huutaa ja on rakkautta vailla, järki toimii nykyään eri lailla, en jäädä voi, ei en jäädä voi, mun on parempi yksin….”

Merita

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *