Tapaus Ihana mies (mutta….)

Mies. Ihana mies. Niin ihana, että jopa tykkäsin siitä.

Kuulostaako täydelliseltä?

Voi olla, mutta ihan kaikki ei mee yksiin tässäkään tapauksessa, josta annoin itselleni luvan tykätä.

Mies oli siis ikäiseni (lähestulkoon päivälleen). Hän osasi puhua asiallisesti (tässä tarkoitan, ettei vaan itsestään). Hänellä oli pari lasta, joista hänellä oli yhteishuoltajuus. Sekään ei säikäyttänyt mua, koska en tänäkään päivänä tiiä edes niiden nimiä. Hän ei puhunut juuri niistä, paitsi joskus. Munkaan lapset eivät tuntuneet olevan hänelle ongelma. Ei. Kerrankin niinpäin. Hän ymmärsi myös, että mulla oli hyvä kaveri Merita, jonka kanssa myös vietin aikaa, eikä suuttunut, vaikka yrittikin välillä ylipuhua minua jäämään hänen luokseen. Hän kuitenkin teki, mitä mies tekee. Menee kavereittensa kanssa silloin. Piste siitä!

Hän oli mulle hyvä ja kiltti, jutteli fb:ssä ja kuunteli murheeni ja halasi, kun sitä tarvitsin. Hän soitti joskus puhelimeeni ja puhuttiin kaksikin tuntia putkeen. Nautin hänen seurastaan.. Hän oli myös osaava ”silläkin” saralla, joten ei siinäkään valittamista.

No mikä sitte vikana? Jos kerta ei vikaa..

Siihen löytyy yksi kirjain:

 

X

 

Niinpä… hän oli eronnut vasta tavattuamme 1 kk tyttöystävästään, lastensa äidistä.

No,X ei sinänsä aiheuttanut itse ongelmia suhteeseemme, vaan tämä mies itse tai oikeammin miehen syvä kaipuu X:ää kohtaan, vaikka esittikin, ettei ero tuntunut missään.. (”meidän suhde on ollut kauan jo ohi, ja ollaan meinattu moneen kertaan erota, ollaan vaan jääty yhteen vanhasta tavasta tai tottumuksesta”) (”ei oo ollu intiimiä pitkään aikaan, vaan usein oon nukkunu sohvalla”)

Hänellä oli oma kämppä, mutta X asui tosi lähellä kämppää. (ehkä käytännöllistä lasten kannalta, muttei tulevien naisystävien). Hänellä oli lasten lisäksi yhteishuoltajuus IMURIn kanssa. Totta, IMURI vaihtoi asuntoa eestaas myöskin. Se kummastutti mua, mutten antanut sen häiritä.

X oli sinänsä kanssa vähän erikoinen, että hän maksatti kaiken tällä miehellä ja mies maksoi. Eikä pannut vastaan, vaan kiltisti aina selitti, että X vie rahat. Joo, mitä sitte? ( oo vaan tyhmä jos oot, eihän se mulle kuulu)

Mutta pikku hiljaa aloin päättelemään ja näkemään, että mies taisi olla vielä kiinni X:ssä, että olin vain laastari, ja kerran kysyinki, että luuletko, että palaatte yhteen joku päivä, niin mies vastasi, että eihän sitä koskaan tiiä… Lisättäköön viel tähän väliin, että X:llä oli kuulemma vara-avain hänen kämppäänsä.. (kuvittelin meidät itse teossa ja X ryntää paikalle.. ohöm)

No eihän sitä tiiä ei… Mutta mä en jääny sitä kattelemaan.

Ilkeästi tein hänelle, kun en ikinä vaan vastannut hänen normaaliin seuraavaan viestiinsä. Mutta yllättäen, se olikin ainoa viesti, jonka hän ikinä enää laittoi. Kyllä, hiljeneminen ei ole kenellekään oikein, mutta jo se, ettei hän kysellyt perääni, kertoi jo kaiken. Ehkä hän palasi X:n luo. ehkä ei.. Välillä muistelen häntä, ja ehkä ikävöinkin. Ja tajusin senkin tästä tapauksesta, että koskaan ei saa alkaa tapaamaan vasta eronnutta tai myöskään eroamassa olevaa miestä. Miehet ja naisetkin tarvitsevat omaa aikaa selvittää päätä ennen seuraavaa tyttö/poikaystävää. Ei voi suoraan hypätä edellisestä seuraavaan noin pian. Siinä on aina joku osapuoli, kehen sattuu. Tällä kertaa muhun ei sattunut, koska olin valpas alusta asti, koska olen kokenut niin paljon, niin osaan vähän niinkuin olla varovainen. Sydämessäni on suojakerroin 300 vähintään. Tai, vaikka sattuisikin, niin pääsen nopeasti yli. Mutta aina välillä kuitenkin olen toivonut, että olisin tavannut hänet vasta vuoden päästä heidän erostaan, että mies olisi ehtinyt selvittää päätään, päästä X:stä kunnolla yli, elää villinä, käydä baarissa ja kaikkee sellasta mitä miehet tekeekään. Silloin asiat voisivat olla toisin… 

 

Eihän sitä koskaan tiiä 😉

 

MILLA

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *