Tapaus itsesääli
Huomasin miehen jo heti alkuillasta. Joku tyypissä vetosi minuun. Se oli vähän niinkuin olis eksynyt. Se ei käyttäyny huonosti tai ollu kännissä tai käyny yrittämässä kaikkia. Se oli niinku normaalit ihmiset. Kuitenkaan se ei vaikuttanu liian tylsältä eikä näyttäny nörttikään olevan. Se ei myöskään vaikuttanu miltään jokapaikan höylältäkään. Tyyppi oli mukavan näköinen, sitä olis voinu kattella. Sitte se oli vielä kiva ja hauska. Se oli maalta, ihan sellaisesta pikkukylästä, jossa käsittääkseni on jotain ehkä 2000 asukasta. Enpä oo koskaan käyny niitä siellä laskemassa. Lähettiin siis illan lopuks eri suuntiin, vaihettiin numerot ja sovittiin, että tavataan uudestaan.
No tyyppi sitte soitti asiaankuuluvasti parin päivän päästä, varmaan just tiistaina niinkuin kirjoittamaton sääntö sanoo. Juteltiin jonkun aikaa, tyyppi kuullosti olevan ihan jees. Vähä alustavasti sovittiin, että nähtäs parin viikon päästä yhessä kesätapahtumassa.
Viikonloppuna tyyppi laitto viestiä, kaikkia normaalia. Sitten yhtäkkii se alko soitella outoja puheluita. Niissä se sanoi, että sitä ei kannata tavata, ku se on ihan hullu tai sekasin tai ihan pimee jne. Jahaa- okei, selvä, no miten vaan, oo hullu jos haluut, ei mun oo mikään pakko sua nähä, aattelin. Puhelun lopuks kattelin puhelinta, että mitäh?? niinku , että mitä se oikeen sano??? Se on siis hullu, no olkoon rauhassa. Mutta miks ihmeessä se mulle sellasta soittelee?
Seuraavan kerran, ku se soitti, ni puhelu oli vastaavanlainen, se kerto, että sillä on päässä vikaa ja, että se on tyhmä. Ahaa, no mitä hemmettii sä mulle sellasta soittelet?? Mee vaikka hoitoon sitte. Enkai mä mikään sisarhentovalkoinen oo, joka sitä voi auttaa, jos on oikeesti ongelmia.
Välissä tais tulla pari normaalia puhelua. Mentiin Millan kanssa kyllä sinne kesätapahtumaan mutta ei tolle tyypille sitä kerrottu, että ollaan siellä, koska paikka oli iso ja oli hyvin epätodennäköistä, että törmättäisiin vahingossa.
Tyyppi soitti vielä muutamia kertoja. Kerran vielä vastasin ja puhelu oli just sellasta itsesäälin täyteistä narinaa, kuinka hän on huono. Olin hiljaa suunnilleen koko puhelun ajan ja lopulta taisin sanoa, että ku mä en oikeen voi sille mitään, että varmaan sun tarttee sitte tehä jotain. Sen jälkeen en enää hälle vastannutkaan.
Siis, jos on oikeesti ongelmia ni kannattaa hakea apua, eikä marista tuntemattomalle naiselle, mitä se sille voi. Jos taas haetaan jotaki säälipisteitä, ni mä oon väärä ihminen siihen. Mulla ei riitä energiaa eikä halua ruveta nostattaa jonku itsetuntoa. Sitäpaitsi eihän miehiä ees kannata liikaa kehua, rupeevat vaan kuvittelemaan liikaa itestään ja lopulta innostuvat kovasti kaikista naisista luullessaan olevansa niin, niin ihania. Se on nähty, kun jotku naiset suoltaa ylistyssanoja miehelle, oot ihana, oot niin mahtava, oot niin sitä ja tätä. Lopulta ne on uskonu ja kuinkas sitten kävikään… Niin tämä palvoja jäi palvomaan muistoa kun mies ihanuus uskossaan lähti muille maille vierahille, mitä enempi sen parempi. Vierestä saanu seurata tälläisä episodeja muutamankin. No kuitenkin tähän itsesääli tyyppiin, että hyvin oli erikoinen tapa hänellä. En oikeen kykene ymmärtämään tollasta lähestymistapaa. No ehkä se on joskus toiminut, kun naisillahan on tunnetusti jokin hoivaamisvimma. Naiset myös usein uskovat rakastamalla parantavansa jonkun miehen. Ehkä siis tolla miehellä tollanen itsensä mollaaminen on toiminut ja nainen alkanut ”parantamaan” sitä. No mä en jaksa. Toivottavasti jos oli oikeesti noin huonovointinen niin ymmärsi mennä hakemaan apua ihan asiaankuuluvilta tahoilta..
Merita