Tapaus maalla on mukavaa ( vai onko? )

 

Etusivu |  Selaa blogeja

Hallinta  

Etittiinpä kerran vaihtoehtoviikonloppua, joten päädyttiin maalle. Siis ihka oikea ”maa”, lanta haisi, peltoja keltaisenaan ja lehmiä. Kaukana häämötti myös latoja, ja niitä isoja valkoisia palleroita peltojen reunoissa. Matkaan lähdettiin autolla yhden pysähdyksen taktiikalla. Nesteellä käytiin pissalla ja ostettiin kaffetta ja joku traktorityyppi vilkuili meitä, ja huomautti, ettei saa unohtaa auton katolle kahveja. Sää oli mitä aurinkoisin. Mukana oli teltta ja makuupussit sekä kylmälaukku evästä pullollaan. Evääksi telttaretkelle kylmälaukkuun soveltuu: Hyla-maito, sellanen pieni (säilyy jos kylmäkallet lämpenee) vesipulloja, pikakahvia (liukenee myös kylmään veteen, saat jääkahvia), pari kauppapizzaa tai hamppareita, karjalanpiirakoita, Trippituoremehuja, myslipatukoita, vauvan soseita. 

Perille päästyämme, etsittiin majoituspaikka, josta oltiin puhelimessa varattu telttapaikka. Majoitus myytiin nimellä leirintäalue, mutta olikin vanha koulu kauniine jokimaisemineen, lehmiä unohtamatta. Vastaan juoksi vanha nainen essu päällä hymyillen leveästi. Kävi kaulaan kiinni ja luultiin jo, että oltiin väärässä paikassa, että hän odotteli jotakin muita kesävieraita tai ystäviään/lapsenlapsiaan. Mietittiin jo noloina, että miten sanotaan, ettei me olla Tuulikki ja Taina, vaan ollaan Milla ja Merita ja tulossa yöpymään, mutta nainen itse muistikin nimemme puhelumme perusteella ja toivotti meidät sydämellisesti tervetulleiksi. Aivan ihana vastaanotto, ihan kun olis kotiin tullu. Emäntä esitteli ensin minne saadaan teltta laittaa, ja saunatilat ja koulutalon vakituiset asukkaat, yhtä kyllä vähän pelättiin. Paikalla oli runsaasti väkeä, josta emäntäkin muisti selittää, että siellä oli sukujuhlat, ison suvun tapaaminen. Great! No, ehkä joku tyyppi olis kiva tuosta suvusta.

Asetuttiin taloksi ja alettiin aukomaan viinipulloja, ja vähän muita varoen ensin piiloteltiin juomia, mutta kun huomattiin, että sukuihmisetkin joivat ja juhlivat, niin mekin sitten uskallettiin hieman naukkaila. Paitsi, kun emäntä ilmestyi vähän väliä paikalle kyselemään, ollaanko jo saunottu, ollaanko viihdytty, tarvitsemmeko jotain, onko kaikki hyvin ja onko ne sukutyypit häirinny meitä. Olo oli ku äiti olis ollu teininä lähellä kyttäämässä ollaanko pahan teossa.. No eihän ne meitä häirinny, paitsi yks ukko, jolle valehdeltiin että ollaa roadtripillä oltu jo viikon ja matka jatkuisi aamulla eteenpäin pohjoiseen. Että tämä on vaan välipysäkki. Ihme jannu se kyllä oli, ei antanu ees meikata rauhassa. Saunatilassa salaa oli viinipullo mukana, mutta muut vieraat kun ilmesty paikalle, niin heti taas piilotettiin viinipullot. Oli teinimäinen olo, mutta löylyt oli hyvät.

Lähettiin sitte kylille, jonne emäntä infos, että siellä on joku suuri häppeninki, että autoja on ja bändejä. Että suuri tapahtuma heidän kunnassaan. Sinne sitten, emäntä neuvo että 5 km vanhaa tietä eteenpäin nii ootte perillä. Ok, eihän tuo matka tai mikään pienessä hiprakassa. Mutta tie haaroittui sinne tänne, mistä me tiiettiin, mikä on vanha ja mikä uus tie. Ja vanhimman näköisen tien löydettyämme alkoi sataa pieniä pisaroita. Joo, se ylti ja muuttui tiuhemmaksi pisaroiksi lähestulkoon kaatosateeksi.. Tiekään ei näyttänyt vievän meitä minnekään tapahtumaan, vaan joka puolella oli heinäpeltoja ja harvaa asutusta. No monen puhelun jälkeen, saatiin taxinumero ja tilattiin se sinne vanhalle tielle. Mutta kuinka ollakaan taxia ei näkynyt, mutta sentään kuski soitti takasi ja kysy, että missä te oikeen ootte. No löysihän se meidät lopulta, ku oltiin kuvailtu taloa joka näkyi. Ja postilaatikoiden nimien perusteella hän ilmestyi paikalle. Kuski oli mukava ja meinas että vanhalla tiellä oltiin. Mutta oltiin pissahätäsiä ja märkiä ku satoi. Onneksi päästiin perille, eikä haluttu enää mitään bändejä kattomaan, vaan kuski vei meidät kylän parhaaseen menomestaan.

Olihan siellä kivaa, mutta ulkona satoi ja satoi, eikä oltu älytty tietenkään muovittaa telttaa auringonpaisteessa, niin kellon lähestyessä valomerkkiä, meitä ällötti ajatus märästä teltasta tai sukujuhla ällötysukosta, joka kutsui meidät aiemmin saunakamariin yöksi hänen viereensä nukkumaan. Hotelliyöpyminen ei tullut kuuloonkaan, koska paikka oli täynnä autojen omistajia, jotka olivat tulleet esittelemään kalliita ja hienoja autojaan. Mitä naiset tässä tapauksessa voisivat keksiä? Kyllä, yritettiin skarpata ja tanssia ja hymyillä vähän enemmän, jotta joku kutsuisi jatkoille johonki kuivaan paikkaan. No onnistuttiin….

Päästiin paikalliseen täynnä olevaan hotelliin vähän turhankin iisisti. Mikäs siinä, pari tyyppiä, joilla oli myös esittelyauto kutsuivat meidät hotellihuoneeseensa jatkoille. Ilta oli mukava ja kuiva kaikin puolin, Tyypit ei ollu mitään hehkeitä, mutta parempi kun sade niskassa ja uiva teltta. Toinen oli liuru ku pakkasenraiskaama pulkannaru ja ikää 22 ja toinen taas 40 vuotias vinosti tallaava lihaskimppu, jonka naama oli kun petolinnun ehtoopuoli, naamassa oli rotanpuraisemia arpia tai sitten tyyppi oli jäänyt lapsena puimurin alle. Milla päätyi nukkumaan pulkannarun viereen ja Merita pelkäsi, että rotanpuremat oli tarttuvaa sorttia, hänen nukkuessaan arpinaaman vieressä. Aamullakin Merita supatti Millalle, et onko mun naama kauhea, kun muka kutittaakin. No, ei siinä mitään ollu, mitä ny pari hyttysen puremaa.  Eikä niitten suustakaan mitään järkevää sanaa ikinä tullut, ainakaan Einsteinin poikia he eivät olleet.  Aamupalallekin imelät tyypit pyysi, mutta jätettiin välin. Ja päätettiin väkinäisten (meidän puolelta) halauksien jälkeen lähteä kävelen koululle. Kyyti olisi ollut upealla autolla tarjolla, mutta kiitettiin kohteliaasti vaan yösijasta. 

Matka taittui hitaasti kenkien puristaessa varpaita ja kun kengät riisuttiin niin kivet upposivat upeasti tottumattomiin jalkapohjiin. Avojaloin vanhalla tiellä, EI TOIMI. Mutta mikäs kiire meillä siinä. Oltiinhan joskus perillä. Kello oli jotain 11 ehkä aamupäivällä kun saavuttiin koulun pihalle, meillä oli siis eiliset meikit, eiliset mekot, eiliset hiukset, käsilaukut, ei kenkiä, ränsistyneen silmät ja vanhalta juomalta tuoksahtava hengitys.

Emäntähän ryntäsi meitä juoksujalkaa vastaan. Ja me oltiin, että voi ei, nyt se näkee ettei olla oltu yötä teltassa, mutta emäntä olettikin meidän olleen aamutorilla. Eikö sillä oo silmiä päässä ?!? Hän ilmotti, että oli just aikonu tulla herättään meitä teltalle, kun pelkäs, että teltta on märkä. Ja kyseli mitä oltiin löydetty torilta. Mutta olikin tyytyväinen kun huomasi meidän olleen aamutorilla. No sopii meille.. Ja mutisi vielä murtaen että aikanen lintu madon nappaa. Hah. Torilla ehkä, saattaa olla, että käveltiinkin torin ohi, mutta kirpputorit jäi kyllä huomiotta. Emäntä oli siinä uskossa, että ollaan kilttejä pimuja 🙂

Mutta herra sukuihminen olikin rasittava, Tuli siihen neuvomaan kuinka teltasta kaadetaan vesi pois, ja hänen mielestään teltta olisi pitänyt viedä saunaan kuivattavaksi, ukko vittuili minkä ehti, että tässä teltassa ei kukaan olis hukkumatta selvinny, että tytöt on varmaan nukkunu jossai sulhasten luona. Hah, ehkä, mutta silti ukko oli ällö. Meinas vielä, että oltais pidetty sille seuraa teltan kuivuessa. Mutta meillä oli sana valmiina, kyllä se auton perälläki kuivuu ja meillä on tiukka aikataulu, että pohjoinen kutsuu. Tiedoks vaan tälle sukumiehelle, että matkattiin kyllä kotiin ja ripustettiin teltta pyykkinarulle vermeineen. Että eihän se teltta ny oikeesti kuivunu takaluukussa, vaikka niin sille väitettiinkin 😀 ihme vouhottaja!

MILLA ja MERITA

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *