Tapaus muuttuva mies

Rakastanko mä tota miestä?! Vai mikä mulla oikein on. Mies, josta en saa silmiäni irti. Mies, jonka puhetta kuuntelen jatkoilla aamuseitsemään asti ilman, että ärsyttää. Mies, joka katsoo minua, kuin olisin maailman ainoa nainen. Mies, joka koskettaa varoen ja suutelee minua intohimoisesti, mutta ei käy päälle kuin yleinen syyttäjä. Mies, joka sanoo, että olen kaunis nainen auringossa, kun parvekkeellani aamuauringon säteet osuvat minuun. Mies, joka kuuntelee kanssani parhaimmat biisit. Mies, joka lähettää itsetehdyn syntymäpäiväkortin minulle fb:n postilaatikkoon. Mies, joka hymyilee, eikä saa sanaa suustaan kun katsoo.. Mies, joka saa henkeni salpaamaan. Mies, joka saa minut hengästymään vain katsoessani häntä. Mies, joka kehuu pohkeitani. Mies, joka puhuu jääkiekosta ja euroviisuista kanssani monta tuntia fb:ssä. Mies, joka halaa niin lujaa, että minun sieluuni koskee. Mies, joka silittää hiuksiani ja siirtää ylimääräiset otsahiukseni silmiltä hellästi sivuun. Mies, joka ei lähde edes aamukahvin jälkeen, ja silti ei mua ärsytä. Mies, jolla on samantyylinen veli Mertitaa varten. Mies, joka polvistuu eteeni, vaan katsoakseen minua silmiin. Mies, joka seuraa baarissa jokaista liikettäni. Mies, joka tanssii hitaita kanssani ja laulaa mukana. Mies, joka valitsee fb laatikkooni tarkkaan laulun, josta pidän. Mies, joka soittaa kitaraa hyvin ja hymyillen. Mies, jota haluan rakastella. Mies, jota haluan suudella. Mies. Vieläkin koskee sydämeeni.

 

SYVÄ KUILU

 

Mies, joka ei vastaa fb viestiin, kun ehdotan tapaamista. Mies, jota ei näy missään. Mies, joka ei pyydä numeroani. Mies, joka ei poistu kotoaan enää. Mies, joka polttaa ruohoa. Mies, joka muuttaa takaisin äidinsä luokse. Mies, jolla on veli, joka kohtelee samaan aikaan samalla tavalla Meritaa, ja samalla lailla hiljenee. Mies, jonka vihdoin tapaan takeltelee kun yrittää sanoa minulle jotakin, vaan ei saanut sanottua. Mies, jolle oon nykyään läpinäkyvä. Mies, jota en enää tunne. 

 

Niinpä niin. Tämä tarina on tosi. Mitään en mielestäni tehnyt väärin. En roikkunut edes. Ehkä olisi pitänyt. Turha se on jossitella. Syvä kuilu oli hiljaisuutta täynnä, silloin en nähnyt tai kuullut hänestä mitään. Etsin vikaa itsestäni, kunnes älysin, että vika on hänessä. Ja mitä muutenkaan tekisin miehellä, joka ei kohtele minua enää kuten ansaitsisin.

 

Mutta silti, sydämeen sattuu aina kun ajattelen häntä sellaisena minkälainen hän esitti olevansa. Kyllä, se oli vain näytelmää. Bravo ja jippii. Kyllä. Tätä nykyistä ihme pilviveikkoa en haluakaan tuntea. 

 

Dont try to make me happy!

MILLA; kovia kokenut

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *