Tapaus Possu vol 2 ( päätösjakso )

Kerta kaikkiaan Possun kanssa oli ihanaa, silloin kun sitä näki. Pikku hiljaa aloin ymmärtää, että tunne oli ehkä vaan mun puolelta. Eikä ehkä ollenkaan hänen puoleltaan. Olihan toki hienoa imeä kaikki eleet ja ilmeet ja sanat ja kehittää niistä jotakin ennemmän, kuin mitä se olikaan.. Tunne oli huikea, sain olla olemassa, edes jollekin, vaikka tapa olla olemassa ei ehkä ollutkaan lopulta näin jälkeenpäin ajateltuna niin ihanaa. Olihan se jännää odottaa kuuluuko tänään, näkeekö tänään ja sitä rataa.. Oikeastaan oli hirveän vapaa fiilis jollain tapaa..

Mutta. Useinmiten se olikin minä, joka odotin ja hän, joka laittoi viestiä mulle. Ei ikinä sellaisia mitä kuuluu viestejä, vaan enemmänkin tällaisia: ”onko bileet?”, ”Tuukko tänne?” tai öisiä puheluita, joihin vastasin (tai sitten en). Tai sitten hän tuli ikkunani alle heittämään kivellä. Tai grilliruoka kainalossa ovelle, jota en avannut, koska en ollut vapaalla. Kerran hän jopa kävi vielä Meritankin oven takana rimputtelemassa kelloa. Kyse ei ollut siitä ettenkö minäkin Meritan kanssa oltas pyydetty minnekään niitä, vaan niitä pyydettiin mökille ja bileisiin ja ajelulle, mutta mikään ei tuntunut kelpaavaan, katsotaan, oli vastaus useinmiten, mutta eihän koskaan katsottu :/

Kerran sitten baarissa, olimme menossa kaikki 4 The Manin luokse jatkoille. Jostai siihen ilmaantui kolmaskin nainen (The Manin veljen vaimo) Jota ekaks luultiin vievämme kotiin, mutta kuin ihmeen kaupalla, huomasin hänenkin olevan jatkoilla. Ilta meni siinä ihan jees kuitenkin…

KUNNES nukahdin sohvalle ja sieltä herättyäni päätin mennä nukkumaan Possun viereen, mutta kas kummaa.. en mennytkään, vierashuoneen ovi olikin kiinni. Joka oli minun ja Possun valtakuntaa yöpyessämme siellä. Kuulin arveluttavia ääniä huoneesta ja Jämähdin täysin paikoilleni. Kuulenko oikein? Harrastetaanko huoneessa seksiä? Soitin Meritalle viereiseen huoneeseen. Ja Meritakin tuli aulaan. Hän oli samaa mieltä, äänet eivät olleet keksintöäni. Possu harrasti seksiä saparo vinkuen The Manin veljen vaimon kanssa !!! Siis hä??? Ompa törkeetä!!! Siis haloo. Mä oon talossa! Joo, mä nukun sohvalla (muka)……

Ensijärkytyksen jälkeen ei mun auttanut kun palata sohvalle (joku toinen nainen olis saattanu tempasta oven auki, mutta en minä) Työntäköön kärsänsä mun puolesta minne huvittaa. Talo oli kaukana kotoota, joten en voinut kävellä kotiinkaan ja välttyä aamulta. Onneksi kuitenkaan en puhunut mitään Possulle aamulla. Halusin vaan pois. Merita kysyi tupakalla, kun en ollut paikalla, että mitä siellä tapahtu. Possu vastasi siihen: ”Eikö muka enää saa laittaa oveekaan kiinni?” 

Sen pituinen se…

Kunnes puolen vuoden päästä törmättiin ja aloin käyttään häntä hyväkseni. Jos halusin nähdä, näin, Jos halusin kokea, koin. Mutta kaikki oli pilalla kuitenkin. Ihastus vaihtui outoon tunteeseen, jospa sittenkin?! Mutta lopuksi järki voitti sydämen ja älysin, ettei tästä mitään tuu IKINÄ KOSKAAN mitään oikeaa. Tapasin aina joskus häntä. Mutta lopuksi kai kyllästyin kuitenkin. 

Kun olin varma, että kaikki oli puoleltani ohi, hän innostui. Possulta tuli viestejä yli vuoden päivät. Mutta AINA niissä luki samalla tavalla. ”Tänään?” Mutta minä pysyin hiljaa… ( Mikä helvetin tänään, joo joo, älyän mä oikeesti mitä Possu sillä ajo takaa, mutta huvikseen olis voinu vastata, et häh tänään on tiistai, etkö tiiä viikonpäiviä?)

Tästä opitte sen, mistä Possu sai lempinimensä. Ja minä taas opin, ettei pidä koskaan päästää ketään miestä lähelle, ainakaan niin lähelle, että sattuu, kun kaikki on ohi. Pidetään siis Panssari sydämen suojana tästä lähtien…

 

MILLA 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *