Tapaus Proffa

Professori, kuuluisan yliopiston professori. Miten hienoa. Älylahjat selvästi kohdillaan. Osaisi varmasti keskustella kaikista asioista asiallisesti ilman riitoja. Niillähän on palkkakin kohdillaan, ei tarvitsisi elättää ketään. Sellaista, jolla on arvostettu työ, mulla ei oo ennen ollutkaan. Tässähän nousis professorin vaimona jo omakin arvostus, ainakin toisten naisten mielestä. Ennenku mennään eteenpäin ja naimisiin asti, kerronpa alusta.

Tapasin siis miehen, joka esitteli itsensä Ville-Veikoksi. Ville-Veikko puhui kirjakieltä rauhallisesti kuten oletankin noin korkealla koulutuksella jonkun tekevän. Mies tarjosi hyvää keskusteluseuraa, vei tanssimaan, puhui älykkäästi. Joo kyllä, jossain vaiheessa hän kertoi olevansa yliopistossa virkaatekevänä professorina ja naimaton. Naimatonki vielä? Kyllähän tään kanssa kelpaa istuskella, voisinpa jopa tavata toistekin, jos hän sattuu pyytämään treffeille. Ville-Veikko esitteli itsensä Meritallekin ja kätteli oikein, eikä yrittänyt flirttailla Meritalle, niinku jokku ukot tekee. Että molempia samaan aikaan yritetään, että jos tuo ei lähe, niin tuo toinen sitten. Meritakin huomasi potentiaalin, sillä hän salaa nosti minulle peukkua. Hmm.. Tämän kanssa edetään varovasti ja asiankuuluvasti, siis jos treffejä tulee. Mies kyllä vaikutti erittäin kiinnostuneelta. Tän tyypin kanssa vois tavata muutamia kertoja ilman mitään makuuhuonejuttuja. Sinnehän ei edes kurkistella jos kyseessä on varteenotettava ja näinkin potentiaali herrasmies. 

Yllättävän innokkaasti kuitenkin, tämä herra professori V-V yritti päästä luokseni jatkoille jo samana iltana. Siis professori? Olipa jotenkin turhan sinnikäs ja suorasanainen. Sitten sen tajusin, ehkä hän on ollut kauan yliopiston pölyisessä kirjastossa sulkeutuneena nenä kirjassa kiinni, kakkulat silmillään ja nyt on tullut aika tulla ulos komerosta, halut ne on professorillakin, ehkä heilläkin  sykkii se ”sydän” jossain vaiheessa kuitenkin 🙂 No torjuin kohteliaan ystävällisesti, että kiitos, lähden yksin kotiin ja oli mukava tavata ja jäin ikäänkuin odottamaan puhelinnumeropyyntöä, no se ei tullut. V-V kuitenkin sanoi, lähtiessäni, että nähään. Joten ajattelin, että ehkä se tulee sitte uudestaan samaan paikkaan.

Puoleen vuoteen ainakaan, ei professoria näkynyt, enkä häntä varsinaisesti etsinytkään, Jos kiinnostavaa miestä ei näy aikoihin (määräaikaan mennessä), sitä helposti unohtaa sellaisen varsin nopeasti yhden turhan tapaamisen jälkeen.

Istumme työpaikkani vanhempien rouvashenkilöiden kanssa heidän kantapaikassaan, minäkin, vaikka olenkin koko paikan nuorin ihminen. Ei se mitään, rouvat on hirveen hauskaa seuraa, niiden jutuille saa nauraa. Itse asiassa ne on huippuseuraa, verrattuna joihinkin nuorempiin, Heillä on niin ronskit jutut, että olen vähällä tukehtua valkovenäläiseeni. Viihdyn kovasti. Ovi käy tiuhaan tahtiin, ja yhdellä ovenavauksella sisään astuu ykskaks Ville-Veikko. Mitä? Ville-Veikko tämäntasoisessa paikassa. Oho, no kai professoritkin saavat käydä ulkona. 

Vieressäni istuva Rouva S huutelee yhtäkkiä Pekkaa, ja vilkuttelee. Hän jatkaa huuteluaan kovaäänisemmin, tiedättehän kuinka vanhemmat rouvat innostuu tutun nähdessään. Pekkaa, Pekkaa, tuuhan tänne. Kattelen, että täällä äskenkään mitää Pekkaa ollu, että mitä Pekkaa se oikeen huutaa. Että kukahan se Pekka oikeen on?

Ville-Veikko kääntyy ja alkaa kävelemään pöytäämme kohden, mutta ei pysähdykään kohdalleni, vaan kävelee suoraan Rouva S luo.Rouva S alkaa juttelemaan. No mitä Pekka on puuhannu, rouva S kysyy minun Ville-Veikoltani??? Ville-Veikko vastaa, että on kovasti remontoinu lastenhuonetta. (samaan hetkeen minä pohdin mielessäni, että kuinka Ville-Veikko-nimestä saa väännettyä lempinimen Pekka, ja kenen lapsen huonetta se remontoi ja miksei se vaan palkkaa siihen työntekijöitä, osaako professorit muka rempata?)

Huomaan, että Ville-Veikko-Pekka, V-V-P ei ole huomaavinaankaan minua, vaan keskustelee Rouva S kanssa remontista ja muusta, ja ikäänkuin kääntää hiljakseen entistä enemmän selkää minuunpäin. Koko tilanne menee nopeasti ja hoksottimeni kilisee vaikka tekis mieli nousta ja sanoa ivalliseen sävyyn, hei Ville-Veikko, mutta en viitsi. Koska hälytyskellot kertovat minulle omaa tarinaansa.

Varmistan myöhemmin hälytyskellojen tarinan rouvilta vaivihkaaa kyselemällä kukas hän oli jne. Ja pikkuhiljaa selviää, että hän on Rouva S:n sukulaispoika, nimeltään pelkkä PEKKA, kahden lapsen täydellinen isä, onnellisesti naimisissa, remontoi rakkaudella perheelleen vanhaa taloa. Rouva S kehuu ”poikaa” lisää. Pekka on niin mukava, ihana, kultainen, auttavainen , rehellinen suomalainen mies (Niinkö?) Ja kuulkaas, hän ei olekaan professori, ei edes tavallinen opettaja, ei edes kouluavustaja, itse asiassa hän on LAITOSHUOLTAJA, ei sillä, että niissä olis vikaa millään tavoin, arvostan kovasti heidän työtään, mutta tässä tapauksessa hyvin kaukana professorista. Matka laitoshuoltajasta professoriksi olisi kyllä pitkä ja kivinen tie tuon miehen kohdalla. 

Miksi tämä aivan mahtava täydellinen suurenmoisen rakastava perheenisä ei olekaan sitä? Miksi hän uskottelee läheisilleen olevansa ihana, kun ei todellisuudessa sitä ole, ainakaan minun mielestäni. Minusta täydellinen aviomies ja rakastava isä ei yritä päästä vieraiden naisten sänkyyn edes professuurin verukkeella. Mikä saa miehen vetämään roolia naisille vaihtamalla nimensä ja ammattinsa? Ehkä kiinnijäämisen riski pienenee, kun tämä Ville-Veikko ei paljasta vieraille naisille todellista henkilöllisyyttään. Mutta kysymys kuuluu edelleen, mikä saa täydellisen rakastavan miehen hakemaan ja anomaan seksiä muiden naisten kanssa? Eikö olisi täydellisenpää harrastaa sitä oman vaimon kanssa? Miksi sitten ottaa riskiä ja pirstouttaa tämä täydellisyys, jos ykskaks jääkin kiinni. Vai eikö se olekaan niin täydellistä? Haluaisiko hän olla professori oikeasti? Vai saako professorit parempaa seksiä kuin laitoshuoltaja? Mene ja tiedä. Patologinen valehtelija tämä Pekka ainakin on?

Erittäin rehellistä, vai mitä?

Valheella on lyhyet jäljet ja ne löytää aina edestään, tässä tapauksessa valheella oli puolen vuoden mittaiset jäljet tälle vieraalle naiselle, vaimolla saattaa kestää useampi vuosi saavuttaaksen muunnellun totuuden täydellisestä miehestään.

 

Vilunväristyksissä MILLA

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *