Blogi & anonyymius

Blogi.

Kaikki kirjoittavat sitä nykypäivänä. Ihmiset, jotka jo ovat tehneet itsellensä nimeä ja ovat jo jotakin tai ihmiset, jotka tahtovat tehdä nimeä ja olla joku. Joku jonka kaikki tietävät.

Miksi itse aloin blogia kirjoittamaan? Tahdonko tehdä itselleni nimeä tällä?

Yksinkertainen syy on minä. Oman blogin kirjoittamisesta on minulla itänyt siemen jo ainakin vuoden verran. Nyt on tultu siihen pisteeseen, että siemen on kasvanut tarpeeksi ja on aika antaa sen kasvaa lisää. En kuitenkaan voi olla pohtimatta, miksi tämä kaikki vei näin paljon aikaa. Ehkä aiemmin ei ollut oikea aika? Nyt kuitenkin ajatus alkoi tuntua enemmän ja enemmän oikealta, joten tässä sitä nyt ollaan.

Minulla on oma blogi!

Sen verran täytyy kertoa, että olen melkein kymmenen vuotta sitten blogia yrittänyt pitää, mutta silloin olosuhteet eivät olleet ideaalit sitä varten. Sinnikkäästi puolen vuoden ajan taplasin menemään. Se ei kuitenkaan koskaan tuntunut omalta. Kirjoittaminen tuntui vieraalta ja väkinäiseltä. Tämän vuoksi se ehkä jäi. Tuntui myös siltä, että muu elämä jäi elämättä. Ehkä vieraus tuli siitä, että kirjoitin omalla nimelläni? Tästä päästäänkin seuraavaan asiaan.

Anonyymius.

Miksi kirjoittaa blogia anonyymina? Minkä vuoksi en kirjoittaisi omalla nimellä?

Kuten jo aiemmin mainitsin, olen kerran sitä koittanut. Ehkä anonyymius tekee siitä helpompaa? Onko kuitenkin kyse siitä, että pelkään kirjoittaa omalla nimellä? En ehkä kutsuisi sitä peloksi. Olen sitä mieltä, että anonyymius avaa tiettyjä ovia joita omalla nimellä kulkeminen sulkee. Toisaalta tämä pätee myös päinvastoin. Anonyymiudella takaan myös sen, että kun joku etsii minua nimelläni, blogini ei ponnahda vastaan. En pidä ajatuksesta, että ihmiset joiden kanssa työskentelen ja työni kautta päivittäin tapaan, voisivat muutamalla napin painalluksella kehittää minusta kuvan, joka ei todellisuutta kuitenkaan vastaa ja näin kehittää omat ennakkoluulonsa, ennen kuin kunnolla minuun tutustuvat. Anonyymius takaa myös sen, että pystyn käsittelemään aiheita, joista en mahdollisesti keskustelisi kasvotusten ihmisten kanssa. Paitsi tietysti kourallisen, niiden kaikkein lähimpien. 

Aloitankin nyt puhtaalta sivulta. Täysin uudelta. Uskon kypsyttäneeni tätä ideaa nyt tarpeeksi kauan.

Aika tuntuu oikealta. 

-H