Kuukausi
Viimeisimmästä postauksesta on aikaa. Eilen tuli kuukausi täyteen.
Kun katson taaksepäin kuukauden verran, paljon on tapahtunut. Olen pahoillani, etten ole kirjoitellut. Oli pakko jatkaa omaa aikalisää. Tuli riittämättömyyden tunne kaikkea kohtaan. Priorisoin.
Priorisointia teemme jatkuvasti elämässämme. Joka päivä teemme valintoja, jolloin priorisoimme jonkin asian toisen edelle. Tahtotilani oli kirjoittaa, mutta priorisoin muun elämän tällä kertaa edelle. Tämä sai jälleen kerran odottaa.
Mitä sitten on tapahtunut viimeisen kuukauden aikana? Päällimmäisinä mielessäni on kiire, loma ja parisuhde.
Jo aiemmin mainitsin työelämässä olevan kiireen. Se ei vielä ole helpottanut, joten se on erittäin kuluttavaa. Välillä tuntuu, että päivästä toiseen selviäminen on nimenomaan selvitymistä. Pinnalla pysymistä, räpiköimistä. Elän kuitenkin toivossa, että kiire alkaa helpottamaan. Jos ei vielä hetkeen, niin sen jälkeen.
Lomailin viime viikon. Vaihdoin kokonaan maisemaa. Lähdimme avomieheni ja osan perheestäni kanssa pohjoisempaan. Oli ihanaa vaihtaa maisemaa. Patikoimme reittejä pitkin, yhtenä päivänä otimme myös renkaat allemme. Ajatukset sai vaihdettua toiselle uralle. Kiire ei ulottunut luonnon keskelle ja pääsi palautumaan arjen raadollisuudesta. Olin ehdottomasti loman tarpeessa. Tuntui kuitenkin, että se hieman loppui kesken. Seuraavaan lomaan on onneksi enää 18 päivää. Sitä odotellessa.
Kolmanneksi asiaksi nostin parisuhteeni. Tällä hetkellä elämme parisuhteessani hieman odottavaa aikaa. Myllerrystä on menossa. Nostin kissan pöydälle. Ei voi siis olettaa, että karvat heti laskeutuvat maahan. Niiden täytyy hetki leijailla ennen maahan osumista. Aika näyttää, mitä tämä myllerrys tuo tullessaan. Valo siintään kuitenkin horisontissa. Elän siinä toivossa, että tässä käy hyvin. Lopputulos on mahdollisesti parempi kuin uskalsin toivoa.
Niin. Näitä tässä on ollut. Lisäksi hoidin sivussa tavaran paljoutta. Siis sitä kirppistelyä. Loman vuoksi laitoin sen tauolle. Tauko ei kuitenkaan pitkään kestä vaan jatkan tällä viikolla sitä uudelleen. Asia yllätti minut postiviisesti. Tavarat liikkuvat. Se mikä on toisen roska, on tosiaan toisen aarre. Hienoa, että ihmiset uusiokäyttävät!
Nyt pyrin pitämään tahtia hieman tasaisempana. Toivon, että siellä vielä useampi on matkassa.
-H