Ajatuksen virtaa. Keskeytyksiä. Intensiivistä tekemistä. Sekasortoa.

Tämä kuvaa hyvin useimpia päiviäni töissä tällä hetkellä. Ei tosin kaikkia. Toisinaan saa keskittyä juuri siihen oleelliseen. Siihen, mitä juuri sillä hetkellä kokee tarpeelliseksi. Sellaiseen, joka tarvitsee saada tehtyä. Tietyissä asioissa olen erittäin uppoutuja tyyppiä. Päästessäni siihen flow-tilaan, on helppoa tehdä työstettävää asiaa. Sen keskeytyessä, on kuitenkin vaikeaa päästä ajatukseen takaisin kiinni.

Harvoin tilanne on sellainen, että pääsisin tekemään asian a alusta loppuun asti. Useimmiten töissä itselläni tilanne on juurikin tämä. Päiväni saattaa mennä jotakuinkin seuraavanlaisesti, mikäli teen ainoastaan toimistohommia. Aloitan asiasta a, joka keskeytyy ulkoisesta syystä. Jatkan asiaa a, mutta muistankin, että eilen tehtyä asiaa b en saanut tehtyä loppuun. Koitan pikaisesti tässä välissä tehdä asian b, jonka aikana tulee uusi keskeytys. Keskeytyksen jälkeen saan asian b tehtyä, jolloin eteeni tuodaan asia c hoidettavaksi. Takaraivossani jyskyttää tekemättä jäänyt asia a, mutta sinnikkäästi saan asian c kuitenkin hoidettua alta pois. Palaan työstämään a:ta, jolloin tulee uusi keskeytys ja uusi asia, asia d. Hoitaessani asiaa d, mieleeni juolahtaa aiempana päivänä tekemättä jäänyt asia e. Tässä vaiheessa alankin työstämään e:tä, koska olen sitä mieltä, että saan sen nopeiten hoidettua pois alta. Se onkin sitten kaikkea muuta, kuin nopeasti hoidettu, poikien asian f hoidettavaksi. Hoitaessani asiaa f, tulee keskeytys numero viisi poikien uuden asian g. Tässä vaiheessa on pakko käydä lounastamassakin, kun aivot alkavat huutaa ravintoa. Kaikki tuntuu yhdeltä sekasorrolta päässäni.

Lounas naamaan ja kuppi kahvia yhdellä kulauksella. Jatkamaan keskeneräisiä asioita a, d, e, f ja g. Olen siis saanut tehtyä lounaaseen mennessä asiat b ja c, jotka eivät alkuperäisesti olleet minun tehtävälistallani. Näistä toinen sattumoisin muistui mieleeni ja toinen tuotiin hoidettavakseni. Takaisin alkuun eli jatkan nyt taas asiasta a. Saan sen vihdoin loppuun hoidettua. Aloitan juuri tekemään seuraavaa asiaa listallani, eli d:tä, mutta jälleen kerran koen keskeytyksen. Koska en osaa sanoa ”ei”, joka muuten olisi opeteltava ja laitan sen itselleni to do -listalleni, otan uuden asian hoidettavakseni, asian  h. Tässä vaiheessa alkaa jo pieni epätoivo iskeä. Saanko millään kaikkea hoidettua tämän päivän aikana? Vaikka juuri sain yhden asian viivattua yli listaltani, niin tupsahti toinen sen tilalle.

Koitan aloittaa nopeimmin hoidettavasta asiasta. Hoidan h:n pois alta. Se oli helppoa. Check. Seuraavan kimppuun. Asialistalla seuraavaksi d. Sekin on tehty yllättävän kivuttomasti. Jottei menisi liian mutkattomaksi töiden tekeminen, tulee uusi keskeytys. Sainhan jo tehtyä kaksi asiaa lounaan jälkeen ilman keskeytystä. Voittohan se on sekin! Tällä hetkellä tekemättä ovat siis e, f ja g, sekä uusi asia i. Viimeisin asia on jälleen nopeiten hoidettu. Sen lisäksi saan tehtyä toisenkin, eikä siihenkään kulu suhteettomasti aikaa. Voinkin hyvillä mielin yliviivata päässäni i:n sekä g:n listalta. Joskus kannattaa lähteä takaperoisesti liikenteeseen. Enää kaksi hoidettavaa asiaa. Jes!

Tiedän seuraavan hoidettavan asian olevan jokseenkin monimutkainen, mutta päättäväisesti lähden sitäkin työstämään. Pääsen hyvin siihen sisälle ja asian tuomat monimutkaisuudetkin on suht suoriksi oiottu. Sitten se tulee, se kuuluisa keskeytys. Tällä kertaa se ei onneksi uutta asiaa listalleni tuo. Noniin. Mikähän ajatukseni sitten oli hoidettavan asian suhteen? Mietittyäni hetken aikaa, luovutan. Saan hoidettua seuraavaksi f:n, joka ei ollutkaan niin monimutkainen, kuin olin ajatellut.

Kello tikittää eteenpäin ja hikikarpalot alkavat nousta otsalleni. Vielä olisi muutama tehokas minuutti käytettävissä tämän päivän aikana. Mieleeni juolahtanut asia e onkin mutkikkaampi kuin odotin. Edelleenkään en saa päähäni ajatusta, jonka ajattelin avaimeksi asian päättämisen suhteen. Se jääköön siis seuraavalle päivälle suosiolla. Saan vielä lisättyä asiat j sekä k listalleni, niitä kuitenkaan loppuun saattamatta. Ne jäävät myös seuraavalle päivälle hoidettavakseni. Päivän saldo on siis kahdeksan hoidettua asiaa, kolme keskeneräistä asiaa ja kahdeksan keskeytystä.

Kotiin päästyäni pää on yhtä sekasortoa täynnä. Mietin, tuliko kaikki päivän kannalta oleellinen asia tehtyä. Liikaa en jaksa murehtia, löydän keskeneräiset asiat nenäni edestä sitten seuraavana päivänä.

Pystytkö samaistumaan kertomaani? Onko päiväni kuvaus aivan utopistinen sinulle? Välttämättä kaikilla ei töissä ole yhtä sekavaa. Sekavuuden saattaa kohdata tosin jossain muualla. Monesti tämä on vähän kuin kotona siivoaisi. Tai ainakin minulle usein käy niin. Huomaa jonkin asian muualla ja taas tekee uutta asiaa sen alkuperäisen ollessa tekemättä. Onneksi kaikki päivät eivät kuitenkaan ole tällaisia, vaan sekaan mahtuu niitä hieman järkevämpiäkin. Ehkä se on myös ihmistyypistä kiinni, miten kokee asiat. Jokseenkin sekavaa, eikö? Sekavia ajatuksia näin viikonlopun kynnyksellä.

Päivästä riippumatta on onneksi aina huominen. Ja perjantaikin tulee lopulta.

-H